| HYVINVOINTI-SUOMEN LIIKUNTAYMPÄRISTÖT TEEMAHANKE 2011-2012 |
| Harjukylän eli Riihimäen urheilupuisto, Riihimäki |
|
|
|
|
| Kuvaus |
| Riihimäen urheilupuisto on hyvä esimerkki sotien jälkeen rakennetusta ja sen jälkeen jatkuvasti täydentyneestä liikuntapuistosta. Sen ensimmäisen kokonaissuunnitelman on laatinut arkkitehti Yrjö Lindegren, ansioitunut liikuntapuistojen ja urheilurakennusten suunnittelija.
Riihimäen urheilupuiston 1952-1979 toteutuneeseen kokonaisuuteen kuuluvat Vesilinna (vesitorni/näkötorni), maauimala, urheilutalo, uimahalli ja urheilukenttä, lenkkipolut ja muut kentät. Vesitorni eli Vesilinna on Riihimäen kaupunkikuvassa maamerkki. Pohjolanrinteen koulu sijaitsee urheilupuiston yhteydessä. Riihimäen urheilupuisto on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. |
| Historia |
| Arkkitehti Otto-Iivari Meurman laati Riihimäelle asemakaavan 1922. Kaava-alueen pohjoisreunalle jäi nykyinen urheilupuiston alue, joka oli tarkoitettu julkisten istutusten alueeksi tai yksityisten viljelymaiksi. Alueelle sijoitettu keskusurheilukenttä kunnostettiin sotien jälkeen.
Riihimäen urheilupuiston yleissuunnitelman laati 1950 arkkitehti Yrjö Lindegren (1900-1952), joka suunnitteli Toivo Jäntin kanssa Helsingin Olympiastadionin. Lindegren sai tunnustusta liikuntapuistosuunnitelmistaan. Tärkein niistä oli Varkauden urheilupuistosuunnitelmasta Lontoon 1948 olympialaisten arkkitehtuurikilpailussa saatu kultamitali. Lindegrenin Riihimäen urheilupuistosuunnitelma ulottui alunperin myös nykyisen terveyskeskuksen alueelle ja mukana suunnitelmissa olivat urheilu- ja pallokentät katsomoineen ja pukusuojarakennuksineen, tenniskentät, juhla- ja huvipuisto, uimalaitos ulko- ja sisäaltaineen, lasten kahluualtaat ja urheilutalo sekä vesitorni. Vesilinnan, joka valmistui 1952 ja käsittää vesi- ja näkötornin, suunnitteli professori Erik Bryggman. Sen viereen valmistui 1956 arkkitehti Yrjö Lindegrenin suunnittelema ja arkkitehti Aulis Blomstedtin viimeistelemä maauimala. Urheilutalo valmistui 1967 Raimo S.O. Valjakan suunnitelmien pohjalta. Maauimalan viereen valmistui arkkitehtien Osmo Lapon ja Jussi Suomalan piirtämä uimahalli 1979. Lisäksi puistoon rakennettiin tenniskentät 1953 ja 1966 sekä koripallokenttä 1960. Urheilupuiston Vesilinna oli professori Erik Bryggmanin viimeisiä toteutuneita töitä. Tornin ylätasanteelle sijoitettiin kahvila. Vesisäiliöiden alapuolella olevat tilat suunniteltiin alkujaan museokäyttöön. Bryggmanin aikomuksena oli alunperin sijoittaa torni hieman vinottain altaisiin nähden, mutta Lindegrenin ehdotuksesta torni sijoitettiin samaan koordinaatistoon kuin uima-altaat. |
| Lähteet |
| Arkkitehtuurimuseon piirustusarkisto, Yrjö Lindegrenin piirustuskokoelma, Riihimäen urheilupuisto 8.4.1950.
Erik Bryggman, Vesitorni, Riihimäki. Arkkitehti 1953:12. Riihimäen kaupunginmuseo. 25-vuotisjuhlajulkaisu. Riihimäki 1986. Helena Honka-Hallila, Riihimäki, Hyvien yhteyksien kaupunki. 1960-2000. Riihimäki 2000. Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003. Riihimäen urheilupuisto, www.rky.fi julkaistu 22.12.2009. |