| HYVINVOINTI-SUOMEN LIIKUNTAYMPÄRISTÖT TEEMAHANKE 2011-2012 |
| Puijon liikunta- ja urheiluympäristöt, Kuopio |
|
|
| Kuvaus |
| Kuopion Puijo on viitisen sataa hehtaaria laaja monipuolinen luonto-, virkistys-, liikunta- ja urheilualue, jonka 150 metriä Kallaveden yläpuolelle kohoava siluetti torneineen ja hyppyrimäkineen näkyy kymmenien kilometrien päähän. Suomalaiset ovat jo yli 150 vuoden ajan nousseet ihastelemaan Puijon tornista avautuvaa kansallismaisemaa. Sitä ovat ikuistaneet myös maalarit ja valokuvaajat. Puijo on valtioneuvoston periaatepäätöksen 1995 mukainen valtakunnallisesti merkittävä maisema-alue.
Pääosa Puijon alueesta on virkistysaluetta, osa luonnonsuojelualuetta. Molemmat ovat liikunta-, matkailu- ja virkistyskäytössä. Puijon selänteellä lasketellaan, lautaillaan, hiihdetään, pelataan golfia, maastopyöräillään ja suunnistetaan. Murtomaahiihtokilpailut, mäkihyppykisat ja kelkkailu alkoivat Puijolla jo 1910-luvulla, laskettelu 1930-luvulla. Puijonlaaksoon 1960-luvulla nousseen asuinalueen, Kuopion ensimmäisen lähiön, myötä syntyi tiheä ulkoiluverkosto sekä tarve määrittää rajat urheilun ja virkistyksen alueille. Samalta vuosikymmeneltä ovat ensimmäiset maastoreittiverkostot. Puijon laki kohoaa 232 metriä merenpinnan yläpuolelle. Puijon graniittirinteeltä löytyy ylin jääkauden jälkeisistä rannoista, ns. Yoldia-ranta, jonka yläpuoliset alueet eivät ole huuhtoutuneet jääkauden jälkeen. Tästä johtuva hienojakoisten maa-ainesten huomattava määrä on yksi syy laen viljavuuteen ja kuusivaltaisuuteen. |
| Historia |
| Kuopion liikunta-alueiksi vakiintuivat kaupunkisuunnittelussa 1930-luvulta alkaen Väinölänniemen puistoalue, Keskuskentän alue, Niiralan sorakuoppa-alue ja Puijonlaakson alue.
Puijo oli maisema- ja luonnonsuojelualueena merkittävä jo 1800-luvulla. Maisemat nousivat 1800-luvun romantiikan myötä kansallisuusaatteen heijastajiksi, ja maisemien ihailun mahdollistamiseksi Puijon laelle rakennettiin puinen näkötorni 1856. Vuotta aikaisemmin oli valmistunut Ferdinand von Wrightin maisemamaalaus “Näköala Puijolta”. Puijon maisemaa esitettiin suojeltavaksi 1880-luvulla, mutta lääninhallitus julisti vasta 1928 etelärinteen luonnonsuojelualueeksi. Puijon mäen laella kohoava 75 metriä korkea nykyinen Puijon betonirakenteinen torni rakennettiin 1963. Se on kuopiolaisen arkkitehti S. Ruotsalaisen suunnittelema. Torni kunnostettiin 2006. Ensimmäinen 1856 rakennettu puutorni korvautui kivisellä 1906, jolloin yli 24 metriä korkea, J.W. Strömbergin piirtämä torni oli valmis. Se purettiin nykyisen tornin valmistuttua 1963. Puijon matkailurakentaminen käynnistui kun 1907 valmistui tornin paikkeille matkailumaja Puijon Pirtti. 1936 matkailumajaa laajennettiin ja nimeksi tuli Puijon Maja. 1972 Puijon Majasta tuli hotelli-ravintola Puijo. 1800-luvun puolella perustettu Kuopion hiihtoseura, yksi maan vanhimmista hiihtoseuroista, järjesti Puijolle hiihtoretkiä. Hyppyrimäkiä ja mäkihyppykisoja oli itärinteellä 1911 lähtien. Kelkkamäki toimi 1913 alkaen 1930-luvulle asti. Murtomaahiihtokisoja järjestettiin 1916 lähtien. Pujottelumäki valmistui 1936, 1957 raivattiin kilparinne sääntöjen mukaiseksi. Puijon talvikisat saavuttivat 1930-luvulta alkaen aseman kansallisina ja kansainvälisinä kisoina. Puijonlaaksoon suunniteltiin 1950-luvulta alkaen laajaa urheilualuetta. Urheilualueen suunnittelun pohjaksi järjestettiin 1960-luvulla kaksi suunnittelukilpailua. Suunnittelukilpailuissa Puijon urheilualue täsmentyi, alue jaettiin urheilualueeseen ja virkistysalueeseen. Rakentaminen alkoi 1960-luvun lopulla: pikaluistelurata, urheilutalo, avouimala, jääkiekko- ja tenniskentät, hiihtostadion. Puijon urheilualueen maastoreittiverkoston rakennustöistä ensimmäisenä valmistui viiden kilometrin kuntolenkki 1969. 1970-luvulla rakennettiin Puijoon harjoituskenttiä, maastoreittejä, latureittejä ja luontopolkuja. Urheilualueelle valmistui muovimäki ja linkomäki, vaikkakin varsinaiset neljä hyppyrimäkeä rakennettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Puijon urheilualueella oli 1970-luvulla toiminnassa kaksi aiemmin rakennettua rinnettä. Laskettelijoiden toivomuksista huolimatta uusia rinteitä ei rakennettu eikä laajennuksia tehty, sillä Puijon metsäalueiden suojelua pidettiin tärkeänä. Laskettelun yleistyessä lajin harrastajat etsiytyivät suurempiin rinteisiin. 1970-luvulla Puijon luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksiä haluttiin uudistaa, sillä liikuntapaikkarakentamisen aiempaa suuremmat hankkeet muuttivat laajemmin Puijon suojeltua metsäaluetta ja maisemaa. Lähistöllä toimivat liikuntapaikkoina 1970-luvulta alkaen myös väestönsuojiin rakennetut sisäharjoitustilat. 1980-luvun aikana valmistui Puijon urheilualueen golf-rata. 2000-luvulla alueelle valmistui pesäpallostadion. |
| Lähteet |
| Antti O. Arponen, Puijon mäestä maailmalle. 75 talvea Puijon kisoja 1916-1990. 60 vuotta PHS:n toimintaa 1930-1990. Kuopio 1990.
Sanna Lindell, Kuopion liikuntapaikkarakentaminen 1960 – 1980. Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta, Suomen historian pro gradu –tutkielma. Joensuun yliopisto 2007. Irja Löfström, Nella Mikkola et al, Puijon metsäalueen hoidon ja käytön vuorovaikutteinen suunnittelu. Kuopion kaupungin painatuskeskus 2008. |