| HYVINVOINTI-SUOMEN LIIKUNTAYMPÄRISTÖT TEEMAHANKE 2011-2012 |
| Jyväskylän yliopiston ja Hippoksen liikuntaympäristöt, Jyväskylä |
|
|
|
|
| Kuvaus |
| Jyväskylän yliopiston ja Hippoksen liikuntaympäristöt sijaitsevat rinnakkain ja muodostavat suomalaisittain ainutlaatuisen 1800-luvun lopulta alkaen rakentuneen liikunnan, urheilun ja akateemisen opetuksen ja tutkimuksen keskuksen. Toiminnallisesti monipuolisten Seminaarinmäen ja Hippoksen liikuntaympäristöjen yhteispinta-ala on jokseenkin yhtä suuri kuin Jyväskylän keskustan ruutukaava-alue.
Jyväskylän yliopiston kampusalue liikuntarakennuksineen ja -kenttineen on arkkitehti Alvar Aallon 1950-1970 suunnittelema laadukas ympäristökokonaisuus. Uimakeskus AaltoAlvari, joka on varhaisimpia julkisin varoin rakennettuja uimahalleja maassamme, on osa kampusta ja samalla osa Hippoksen urheilupuistoalueen itäreunaa. Jyväskylän yliopiston Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta on perustettu 1960-luvun lopulla ja sen merkitys sekä maan koululiikunnan että koko tieteenalan kehityksen kannalta on mittava. Hippoksen urheilupuisto on rakentunut ja kehittynyt rinnakkain Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan kanssa. Hippos on nimensä mukaisesti vanhan raviradan paikalla. Eri lajien avoimet kentät ovat peräkkäin alueen yliopiston puoleisella osalla. Eri aikoina rakennetut liikunta- ja tutkimuskeskusrakennukset ovat puolestaan peräkkäin Rautpohjankadun varrella. Rakennusten ja kenttien välissä on avoimia päällystämättömiä paikoitusalueita. Hippoksen sisäurheilutiloissa ja yliopistoalueen liikuntatiloissa näkyy vuosikymmenten aikana tapahtunut lajien ja liikuntarakentamisen kasvu, muutoksissa ja laajennuksissa eri aikakausien rakentamisen tyylit ja pintamateriaalit. Hippoksen alueen hajanaisuutta niin arkkitehtonisesti kuin ympäristökuvankin kannalta selittää kokonaissuunnittelun puuttuminen. Hippoksen liikuntarakentamisen ansiot tulevat erityisesti tilojen käytettävyydestä ja sisäliikunnan teknisten ratkaisujen toteutuksesta. |
| Historia |
| Jyväskylän yliopistonmäen liikuntarakentaminen alkoi jo 1800-luvun lopulla, jolloin voimistelusali Ryhtilä valmistui Seminaarinmäelle seminaarin miesten voimistelusaliksi. Yliopiston liikuntarakennusten ja kenttien rakentaminen käynnistyi 1950-luvulla, jolloin osana Alvar Aallon kampussuunnitelmaa toteutettiin harjoituskoulun urheiluhalli ja kasvatusopillisen korkeakoulun urheiluhalli, uimahallin ensimmäinen vaihe ja urheilukenttä. Alue täydentyi, kun liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan rakennus valmistui urheilukentän ja uimahallin läheisyyteen 1971.
Hippoksen alueenkin urheilurakentaminen alkoi jo varhain, kun Seminaarinmäen länsipuolelle rakennettiin ampumarata 1909. Rata oli vaatimaton, metsään raivattu 300 metriä pitkä ja 15 metriä leveä aukko. Rataa laajennettiin 1920. Radan alkuaikojen toiminnasta vastasi Jyväskylän Ampumaseura, harjoitus- ja kilpailutoimintaan osallistuivat Suojeluskunta ja 1920 perustettu Keski-Suomen Ampujat ry. Ampumarata siirrettiin toisaalle, kun se jäi 1938 Helsingistä Jyväskylään siirretyn Valtion tykkitehtaan alueelle. Ampumaradan viereen rakennettiin 1912–1913 ympärivuotisen kilpailun mahdollistava ravirata, joka sai nimekseen Hippos. Ennen Hipposta ravikilpailuja oli käyty Jyväsjärven jäällä. Raviradan myötä Hippoksen alueelle siirtyi muidenkin urheilulajien harrastajia; yleisurheiluseurat kunnostivat ja käyttivät ravirataa harjoitteluun ja kilpailuun 1920-luvun puoliväliin saakka. Yleisurheilun lisäksi alue toimi hiihtourheilupaikkana. Hippokselta lähtivät hiihtoladut Kypärämäkeen, Roninmäkeen sekä Laajavuoreen. Raviradan myötä urheiluväki ryhtyi ajamaan urheilukentän rakentamista Jyväskylään. Asiaa puitiin laajasti 1920-luvun taitteessa niin lehdistössä kuin kaupungin päättäjienkin kesken. Urheilukenttää ehdotettiin Harjulle, Hippokselle ja Mattilanniemeen. 1923 kaupunginvaltuusto valitsi Harjun urheilukentän sijoituspaikaksi. Kenttä vihittiin käyttöön 1926. Hippos säilyi hevosurheilukeskuksena 1950-luvulle saakka, jolloin ensimmäisen kerran ehdotettiin laajan erilaisia urheilutiloja sisältävän suunnitelman laatimista alueelle. Raviradan yhteyteen rakentui pala palalta palloilulajeille urheilupuisto. Ensimmäinen nurmikenttä Hippokselle valmistui 1948. Nurmen kosteuden vuoksi alusta kuitenkin vaihdettiin pian soraksi. Pesäpallo siirtyi Harjulta Hippokselle 1960-luvulla lajin sääntöuudistuksen myötä. Uusi sääntöjen mukainen pesäpalloareena valmistui alueen keskelle Köyhälammen viereen 1968. 1959 Hippokselle rakennettiin jääkiekkorata, 1970 otettiin käyttöön tekojäärata pesäpallokentän vieressä. Tekojääradalle ja pesäpallokentälle rakennettiin yhteiset huolto- ja pukeutumistilat. Nurmikenttä jalkapalloilulle valmistui 1960-luvun lopussa. Ravit siirtyivät tilan puutteen takia Hippokselta Killerväjärvelle 1974. Hippoksen alueen liikuntarakentaminen on muotoutunut pitkälti vuorovaikutuksessa yliopiston kanssa. Hippoksen urheilupuisto palveli kaupunkilaisten lisäksi 1960-luvulla perustettua Liikunta- ja terveystieteiden tiedekuntaa sekä läheistä vuodesta 1981 urheilulukiona toiminutta Voionmaan lukiota. Urheilutalon rakentamisen Hippokselle sodan jälkeisinä vuosikymmeninä esti kaupungin tiukka taloustilanne, mutta päätökseen lienevät vaikuttaneet myös viereisen Kasvatusopillisen korkeakoulun urheilutilojen rakentaminen 1950-luvun puolivälissä. Hippoksen alue rakentui 1970-luvulta lähtien teknisesti tasokkaaksi urheilun ja tutkimuksen keskukseksi. Sisäliikuntatilat esiintyivät kaupungin liikuntasuunnitelmassa 1973–1975, jonka myötä alueelle rakennettiin tenniskentät 1975, Monitoimitalo 1979 ja kilpajäähalli 1982. 1980-luvulla nykyisen koripallokentän paikalla oli kaksi kuplahallia. Ensimmäinen asemakaava Hippokselle laadittiin vasta 1980-luvun lopussa. Sitä ennen urheilupuiston rakentuminen oli toteutunut kohdekaavoituksen avulla. Alueen rakentuminen vuosikymmenien aikana ilman asemakaavaa vaikutti Hippoksen arkkitehtonisesti ja maisemallisesti hajanaisen kokonaisilmeen muodostumiseen. Hippoksen urheilupuiston yhteys yliopiston toimintaan vahvistui entisestään ensimmäisen asemakaavan myötä, kun 1989 Monitoimitalon ja kilpajäähallin väliin valmistui Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan laboratoriorakennus. Tämän viereen valmistui Hipposhalli 1992 ja sen yhteyteen muun muassa kilpaurheilun tutkimusyksikkö. Hippoksen tutkimuskeskittymään valmistui hyvinvoinnin tutkimuskeskus Viveca 2003. |
| Lähteet |
| Kuosma Kari (toim.), Suomen liikuntapaikat, Opetusministeriö 2000.
Huovinen Erkki, Jyväskylän Hippos–Kampus alueen kehittäminen Harjun reunasta ja kaviourasta opetuksen, tutkimuksen sekä liikunnan keskukseksi. Jyväskylän kaupunki 2007. Jyväskylän yliopiston alue www.rky.fi julkaistu 22.12.2009. |
| Tallennetut kohteet |
| Hippoksen kilpajäähalli |
| Historia |
| Hippoksen kilpajäähalli valmistui 1982 kaupunginarkkitehti Erkki Kantosen ja arkkitehti Seppo Salmelan suunnitelmien mukaan. Jäähallin rakentamishanke sai lisäpontta päätöksestä rakentaa sen yhteyteen LIKES -tutkimuskeskus (Liikunnan ja kansanterveyden edistämiskeskus), jolle oli saatu rahoitusta opetusministeriöstä.
Kilpajäähalli peruskorjattiin ja laajennettiin 2008. Laajennusosa on Rautpohjankadun puoleisella sivustalla. Laajennuksen yhteydessä hallin julkisivu muuttui merkittävästi. Syksyllä 2011 valmistuneen katsomouudistuksen myötä jäähalliin tuli 220 uutta istumapaikkaa areenan Rautpohjan puoleiseen päätyyn ja seisomapaikkojen määrä väheni. |
| Kuvaus |
| Hippoksen kilpajäähallin alkuperäisosa on valmistunut raviradan tyhjäksi jättämän aukean koillispäätyyn 1982. Kilpajäähallin ruskea betonielementtijulkisivu on materiaaliltaan yhtenäinen 1979 valmistuneen Monitoimitalon kanssa. Kilpajäähallin pitkittäisillä sivustoilla oli alunperin Monitoimitalon koristeaiheen mukaiset symbolit kuvaamassa hallin urheilulajeja, mutta koristeosa on jäänyt 2008 valmistuneen laajennuksen alle. Laajennusosan julkisivu on Rautpohjankadun puolelta vuorattu metallilevyllä. |
| Lähteet |
| Kuosma Kari (toim.); Suomen liikuntapaikat, Opetusministeriö 2000.
Huovinen Erkki; Jyväskylän Hippos–Kampus alueen kehittäminen Harjun reunasta ja kaviourasta opetuksen, tutkimuksen sekä liikunnan keskukseksi. Jyväskylän kaupunki 2007. ""Jäähallin remontti valmistui ajallaan""; www.ksml.fi, 18.9.2008. ""Hippokselle lisää istumapaikkoja""; www.ksml.fi, 8.8.2011. Liikuntapalvelut; www.jyvaskyla.fi, 10.8.2011. |
| Hippoksen Monitoimitalo |
| Historia |
| Monitoimitalo oli valmistuessaan 1979 Suomen ensimmäisiä ns. multisport-halleja, jossa oli eri lajien tarpeisiin suunniteltuja tiloja. Monitoimitalon suunnittelivat kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen ja arkkitehti Seppo Salmela. Pääurakoitsijana toimi rakennustoimisto Väinö Kostamo.
Monitoimitalon tarjoamien monipuolisten urheilumahdollisuuksien seurauksena paikallinen urheiluseuratoiminta lähti talon valmistumisen myötä nousuun. Lyhyessä ajassa Jyväskylän seudulle syntyi suuri joukko uusia erikoisseuroja. Monitoimitalolta löytyi esimerkiksi sellaiset aikansa harvinaisuudet kuin pysyvät telinevoimistelu-, judo- ja painisalit. Monitoimitalon alakertaan valmistuivat Suomen ensimmäiset kunnalliset squashin harjoitus- ja pelihallit, jonka seurauksena squashin suosio kasvoi räjähdysmäisesti. Monitoimitalon yläkertaan rakennettiin 11 metriä korkea palloiluhalli, joka täytti kansainväliset lento- ja koripallomitat. Katsomoon rakennettiin sekä seisoma- että istumapaikkoja. |
| Kuvaus |
| Hippoksen Monitoimitalo on ensimmäisiä lajikohtaisia tilaratkaisuja sisältäneitä monitoimitaloja Suomessa. Se on valmistunut 1979 vanhan raviradan paikalle Rautpohjankadun varteen, Hippoksen alueen luoteisreunaan. ""Monnarina"" tunnetun urheilutalon julkisivu on ruskeaa betonielementtiä. Rakennuksen Keskussairaalantien puoleisessa päädyssä on koristeaiheena pelkistetyt symbolit, joissa on kuvattu rakennuksen alkuperäinen urheilulajien tarjonta.
Monitoimitalossa on 10 sulkapallokenttää, 3 lentopallokenttää, täysimittainen koripallokenttä tai 3 poikittaista kenttää, salibandykenttä, täysimittainen futsalkenttä sekä isompi tanssitila tai 3 pienempää tilaa. Palloilusalin katsomoon mahtuu lähes 1500 katsojaa. |
| Lähteet |
| Kuosma Kari (toim.); Suomen liikuntapaikat, Opetusministeriö 2000.
Liikuntapalvelut; www.jyvaskyla.fi, 26.7.2011. ""Monnari 30 vuotta""; http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/32026_Monnari_30v_diaesitys.pdf, 26.7.2011. ""Monitoimitalolla historian havinaa""; http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/32025_Monitoimitalolla_historian_havinaa.pdf, 26.7.2011 |
| Hipposhalli ja Hippoksen harjoitusjäähalli |
| Historia |
| Hipposhalli ja samassa rakennuksessa sijaitseva harjoitusjäähalli valmistuivat 1992 arkkitehti Olavi Norosen suunnitelmien mukaan. |
| Kuvaus |
| Hipposhalli sijaitsee Rautpohjankadun varrella. Hipposhalli on Monitoimitalon ja liikunta- ja terveyslaboratorion keskellä. Kaarikattoisessa hallissa on urheilukentän lisäksi harjoitusjäähalli. Hipposhallin sisäänkäynnin eteen on 2000-luvulla valmistunut laatoitettu aukea, jonka keskellä on Jyväskylän kaupungin 160-vuotisjuhlan kunniaksi tilattu kuvanveistäjä Anne Alhon veistos.
Hipposhallin lajivalikoima on monipuolinen. Päälajit ovat yleisurheilu, jalkapallo, sulkapallo ja pesäpallo. Yleisökapasiteetti on 3480 henkilöä. Hallissa on kaksi avattavaa katsomoa sekä monipuoliset testausmahdollisuudet. Hipposhallin alakerrassa sijaitsevassa harjoitusjäähallissa on kaksi erillistä kaukaloa. Harjoitusjäähalli on freonivapaa alue, sillä jäähdytysjärjestelmä perustuu suolaliuoksen käyttöön ja jäänhoitokone toimii sähköllä. |
| Lähteet |
| Kuosma Kari (toim.), Suomen liikuntapaikat, Opetusministeriö 2000.
Liikuntapalvelut; www.jyvaskyla.fi, 26.7.2011. |
| Viveca-tutkimuskeskus |
| Historia |
| Liikunta- ja terveyslaboratorio valmistui Rautpohjankadun varteen 1989. Liikunta- ja urheilutukimus sai lisätilaa, kun Hipposhalli valmistui 1992. Sinne valmistui urheilukenttien lisäksi kilpaurheilun testaustiloja. Vuonna 2003 Hipposhallin viereen valmistuivat hyvinvointiteknologiakeskuksen toimistorakennukset, joiden myötä tutkimuskeskittymä sai nimen Viveca. |
| Kuvaus |
| Viveca-tutkimuskeskus on osa Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekuntaa. Se sijaitsee Hippoksen urheilupuistossa Rautpohjankadun varrella kilpajäähallin ja Hipposhallin välissä.
Tutkimuskeskus muodostuu useasta eri aikana valmistuneesta rakennuksesta. Ensimmäiseksi on rakennettu matala, valkotiilinen liikunta- ja terveyslaboratorio 1989. Toiseksi on rakennettu Hipposhallin yhteyteen kilpaurheilun testaustiloja 1992. Yksikön viimeisessä rakennusavaiheessa 2003 on valmistunut viisikerroksinen toimistorakennus kilpajäähallin, laboratorion ja Hipposhallin väliin. Yksikön päätutkimusalueita ovat liikuntabiologia (biomekaniikka, liikuntafysiologia sekä valmennus- ja testausoppi), liikunnan käyttäytymistieteet (liikuntapsykologia, -sosiologia, -pedagogiikka, -suunnittelu ja -hallinto), liikunta ja terveys (gerontologia, terveyden edistäminen, fysioterapia ja kuntoutus, liikuntalääketiede), liikunta-, hyvinvointi- ja terveysteknologia sekä motorinen oppiminen. |
| Lähteet |
| Kuosma Kari (toim.), Suomen liikuntapaikat, Opetusministeriö 2000.
""Viveca - hyvinvointiteknologian keskus""; https://www.jyu.fi/tutkimus/yksikot/viveca, 5.9.2011. |
| Voimistelusali Ryhtilä |
| Historia |
| Ryhtilä rakennettiin vuonna 1895 Vaasan läänin lääninarkkitehdin Theodor Granstedtin suunnitelmien mukaan Jyväskylän Seminaarin rakennuksien taakse Seminaarinpuistoon, Moirislammen läheisyyteen. Ryhtilä toimi Seminaarin miesoppilaiden voimistelusalina.
Voimistelusalin telineratkaisulle on nähty esikuva Karl Gustaf Göösin 1868 omakustanteisesta ""Voimistelun Harjoitus-Oppi"" kirjasesta, jossa Göös esitti saliratkaisun erilaisine kiipeilytelineineen. Göös oli lähetetty Uno Cygnaeuksen johdolla tutustumaan liikunnan opetukseen Euroopassa (pestalozzilainen kansanopetus), josta oli tarkoitus ottaa oppia Suomen kansakoulutoiminnan liikunnanopetukseen. Göös toimi ensimmäisenä voimistelun lehtorina juuri alkaneessa Jyväskylän seminaarissa 1863, mutta lopetti käytännön opetustyön 1870-luvulla perustettuaan kollegansa kanssa koulutarvikkeiden kaupan Jyväskylään (Weilin & Göös liike). Ryhtilässä oli voimistelusalin lisäksi kaksikerroksinen aputiloja sisältävä osa, joka avautui parvena pääsaliin. Vuonna 1908 rakennus sai yksikerroksisen laajennusosan, jossa sijaitsi puku- ja pesutilat sekä opettajanhuone. Hirsirunkoinen, lautaverhotun rakennuksen vanhempi osa on kertaustyylien kaudelta. Tämä näkyy etenkin uusgoottilaisissa ulospäin suuntautuvissa tukipilareissa. Uudemmassa rakennusosassa on jugendin piirteitä. Rakennusta peruskorjattiin 1970- ja 1980-luvuilla. Näissä korjauksissa rakennus pyrittiin palauttamaan mahdollisimman paljon vuosisadan alkupuolen tilannetta vastaavaksi. Voimistelusalin sisäseinien alaosan panelointi kunnostettiin. Yläosa jouduttiin paloturvallisuussyistä peittämään kipsilevyillä, mutta niiden alle taltioitiin vanha seinäpinta. Saliin 1940-luvulla rakennettu välikatto purettiin, jolloin saatiin esille salin ilmeeseen oleellisesti kuuluvat kattotuolit. Niistä aiemmin poistetut koristenupit uusittiin oletetun alkuperäismallin mukaisiksi. Salin lankkulattia otettiin esiin myöhemmin lisättyjen lattiapintojen alta. Laajennusosan päätyyn rakennettiin siihen alkujaan suunniteltu kolmitaitteinen ulkonema. Rakennukseen 1970-luvun väliaikaisen peruskorjauksen yhteydessä lisätyt varauloskäynnit portaineen poistettiin myöhemmin ja alkuperäisen mallin mukaiset ikkunat palautettiin ovien paikalle. Voimistelusali nimettiin Ryhtiläksi Seminaarin aikaisen voimistelun lehtori Arvo Vartian mukaan, jota opiskelijat kutsuivat Ryhdiksi. |
| Kuvaus |
| Voimistelusali Ryhtilä on valmistunut 1895 ja se on Jyväskylän yliopiston vanhin liikuntarakennus. Ryhtilä sijaitsee männikköisellä Seminaarinmäellä, vanhojen Seminaarin tiilirakennusten takana. Ryhtilä rakennettiin alun perin Seminaarin miesten voimistelusaliksi. Se toimii edelleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan voimistelusalina ja on pääosin Jyväskylän yliopiston opiskelijaliikunnan käytössä.
Hirsirakenteisen Ryhtilän ikkunoiden yläosat ovat malliltaan uusgotiikkaa myötäileviä suippokaaria. Väritykseltään Ryhtilä on vaalea. Vahvat ikkunalistat ja näkyvät hirsiset tukirakenteet ovat hallitsevia piirteitä julkisivussa. Hirsirakenteet muodostavat myös voimistelusalin sisäkattoon ristikkomaisen koristeaiheen veistettyine yksityiskohtineen. |
| Lähteet |
| ""Haloo, minä täällä!""-verkkonäyttely; http://www3.jkl.fi/ksmuseo/haloo/index.htm, 27.7.2011.
Jyväskylän yliopiston alue; www.rky.fi, Julkaistu 22.12.2009. Eija-Leena Wuorio, Suomen Liikuntahistoria, Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja no 88, Helsinki 1982. |
| Voionmaan urheilulukio |
| Historia |
| Voionmaan lukiossa liikunnalla ja urheilulla on ollut jo pitkään merkittävä asema. 1981 koulussa alettiin toteuttaa liikuntapainotteisuutta. 1990 lukio lähti mukaan valtakunnalliseen urheilulukiokokeiluun. Kokeilun päätteeksi Voionmaan lukiosta tuli opetusministeriön päätöksellä, huhtikuussa 1994, yksi maamme 12 virallisesta urheilulukiosta. 2002 Voionmaan lukio siirtyi toimimaan Keski-Suomen Urheiluakatemian alaisuuteen maakunnallisena nuoren urheilijan uran ja opiskelun mahdollistajana. |
| Kuvaus |
| Voionmaan urheilulukio sijaitsee Hippoksen alueen pohjoispuolella Voionmaankadun varrella. Urheilulukio järjestää valmennusta ja ohjausta mm. yleisurheilussa, maastohiihdossa, jääkiekossa, jalkapallossa, koripallossa ja uinnissa. Urheilulukio toimii Voionmaan lukion alaisuudessa. Samassa koulurakennuksessa toimii myös Jyväskylän Rudolf Steiner -koulu.
Koulutalo on tyypillinen 1950-luvun koulurakennus. Väritykseltään se on harmaa. |
| Lähteet |
| Voionmaan urheilulukio; www.peda.net. Julkaistu 28.7.2011. |
| Yliopiston kampuksen tenniskenttä |
| Kuvaus |
| Yliopiston kampuksen tenniskentät (2 kpl) sijaitsevat Liikunta- ja terveystieteiden rakennuksen ja uintikeskus AaltoAlvarin välissä. |
| Yliopiston kampuksen urheiluhallit U1 ja U2 |
| Historia |
| Osana Alvar Aallon kampussuunnitelmaa toteutettiin kasvatusopillisen korkeakoulun ja harjoituskoulun urheiluhallit. Harjoituskoulun voimistelurakennus U1 valmistui 1953. Sen urakoi Otto Wuorio Oy. Rakennuksessa on voimistelusali, puku- ja pesuhuoneet, terveydenhoitohuone, näyttämö, teknilliset tilat ja parveke.
Kasvatusopillisen korkeakoulun voimisteluhalli U2 valmistui 1955 yhtä aikaa viereisen uimahallin kanssa. Samassa yhteydessä U1-hallista avattiin sisäkulkuväylä uimahalliin. |
| Kuvaus |
| Tästä pdf-tiedosto RHS, tsekataan ja tallennetaan tarpeen mukaan.
Yliopiston kampuksen urheiluhallit U1 ja U2 ovat Alvar Aallon suunnittelemia punatiilisiä rakennuksia, jotka sijoittuvat kampuksen kentän länsilaidalle. Harjoituskoulun voimisteluhalliksi suunniteltu U1 sijoittuu harjoituskoulun puolelle ja on muodoltaan kapeampi ja pidempi kuin myöhemmin valmistunut Kasvatusopillisen korkeakoulun voimisteluhalli U2. Molempien hallien julkisivua hallitsevat kampuksen kentän puolella katonrajassa sijaitsevat, hallin pitkittäissuuntaisen sivun mittaiset ikkunarivistöt. Lisäksi molempien urheiluhallien edessä on porrastetut katsomopenkit kentälle. U2:ssa on lisäksi lähes koko rakennuksen pituinen viisto, valkoinen, betonirakenteinen katos. |
| Lähteet |
| Andersson Päivi, Suomen rakennuskulttuurinen yleisluettelo, Keski-Suomen Museo 1983.
Kuosma Kari (toim.), Suomen liikuntapaikat, Opetusministeriö 2000. |
| Yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan rakennus |
| Historia |
| 1860-luvullla liikunta oli tärkeä osa Jyväskylän opettajaseminaarin kasvatusta ja opetusta. 1963 Liikuntatieteellinen opintosuunta aloitettiin Jyväskylässä kasvatusopillisen korkeakoulun filosofisessa tiedekunnassa. 1968 koulutusala sai oman tiedekuntansa. 1971 presidentti Urho Kekkonen ilmoitti tutkimusvoimavarojen keskittämisestä Jyväskylään, Jyväskylän liikuntatieteellinen tiedekuntaan.
Alvar Aallon suunnittelema liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan rakennus valmistui Seminaarinmäen Keskussairaalantien puoleiseen päätyyn ylioppilastalo Ilokiven, kampuksen kentän ja uimahallin läheisyyteen 1971. Ensimmäisen rakennusvaiheen työt aloitettiin 1968. Tämän vaiheen aikana valmistui neljä salia. Toiminnallisesti salit jakautuivat palloilusaliin, telinevoimistelusaliin, naisten voimistelusaliin ja rytmiikkasaliin (tanssisali). Rakennuksen suunnittelussa pyrittiin ottamaan huomioon tiedekunnan toiminnan jakautuminen opetukseen ja koulutukseen ja toisaalta tutkimustyöhön. Voimistelusalit ryhmiteltiin hammasmaisesti siten, että niiden välitiloihin voitiin sijoittaa urheiluvälinevarastoja sekä observointi- ja ilmastointikonehuoneet. Toiseen kerrokseen rakennettiin laboratoriotiloja, demonstraatio- ja seminaarihuoneet, henkilökohtaisia työhuoneita, kirjasto ja kahvio. Kolmanteen kerrokseen sijoitettiin luentosalit, opettajien huone, valokuvalaboratorio ja henkilökohtaiset työhuoneet. Kun Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö muutti pois rakennuksesta, muutettiin sen käytössä ollut siipi henkilökunnan toimitiloiksi ja tutkimushuoneiksi. |
| Kuvaus |
| Yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan rakennus sijaitsee Seminaarinmäen kampusalueen Keskussairaalantien puoleisella reunalla. Alvar Aallon myöhäiskauden tuotantoon kuuluva rakennus sijoittuu toiselta laidaltaan vehreään, puistomaiseen ympäristöön, kun taas toisella puolella rakennus on aukion laidalla, vastapäätä ylioppilastalo Ilokiveä. Rakennus on kolmikerroksinen.
Vaaleaksi rapattu liikunta- ja terveystieteiden rakennus poikkeaa Seminaarinmäen punatiilisestä rakennuskannasta, joka on ollut yhdistävä tekijä alueen muille rakennuksille aina Kiseleffin suunnittelemista Seminaarin rakennuksista 1800-luvun lopulta Arto Sipisen 1970-luvun yliopistorakennuksiin. 1971 valmistunut Liikunta- ja terveystieteiden laitos on viimeinen osa niin sanottua Aallon kampusta, joka sulkee kampusalueen Keskussairaalantien suunnalta ja toisaalta linkittää yhteen yliopiston ja Hippoksen urheilualueen. |
| Lähteet |
| Latvala, Olli: ""Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan laitosrakennus"", Hosa 1972.
Andersson Päivi, Suomen rakennuskulttuurinen yleisluettelo, Keski-Suomen Museo 1983. |