Helsingin alue laajeni 1946, jolloin sen ympäriltä liitettiin kaupunkiin n. 13 000 ha suuruinen alue. Alueelle laadittiin 1960 valmistunut yleiskaava, jolla alue osoitettiin Helsingin asumalähiöhin perustuvaksi esikaupunkialueeksi. Myllypuron asumalähiön osalta arkkitehtitoimisto Pentti Aholan laatima asemakaava valmistui 1962, ja alueen rakentaminen alkoi 1964. Myllypuro oli osa nopeasti kasvavan Helsingin asumalähiöiden aluerakentamista, joka sijoittui helminauhana samaan aikaan suunniteltujen pääliikennereittien varrelle. 1950-lukua edustavan Tapiolan jälkeen Puotila, Pihlajanmäki, Puotinharju, Yliskylä, Myllypuro ja Kontula edustavat seuraavan vuosikymmenen alkua, joissa siirryttiin kasvavan maaltamuuton paineessa jo lähiöiden sarjatuotantoon. Vaikka rakennustuotanto teollistui ja suunnitteluperusteista kasvaneet tuotantotavoitteet vaikuttivat Myllypuron ilmeeseen, edustaa se siirtymävaihetta metsälähiömäisestä paikallarakentamisen rakennustekniikasta kohti 1970-luvun elementtipohjaista aluerakentamista ja kompaktikaupunkia. Arkkitehtuuriltaan edustavia kohteita Myllypurossa ovat Aarne Ruusuvuoren suunnittelema yläasteen koulu, Hilding Ekelundin asuntokortteli ja Matti K. Mäkinen ja Bey Hengin suunnittelemat rivitalot.
Penttilän asemakaava perustui eri toimintojen, asumisen, liikenteen ja palveluiden erottamiseen. Kaavassa liikuntapaikkoja edustava toiminnallinen viheralue sijoittui Myllypuroa ja Puotinharjua erottavaan laaksomaiseen vyöhykkeeseen, joka oli esitetty puistoksi jo 1960 valmistuneessa yleiskaavassa. Vuoden 1974 asemakaavassa valmistui uusi suunnitelma puistoalueelle, mukana oli myös uimahalli, joka valmistui 1993. Liikuntapaikat olivat myös osa alueen identiteettiä luovaa julkista rakentamista. |