| HYVINVOINTI-SUOMEN LIIKUNTAYMPÄRISTÖT TEEMAHANKE 2011-2012 |
| Lahden kisapuisto, Lahti |
|
|
| Kuvaus |
| Lahden Kisapuisto sijoittuu kaupungin ruutukaavakortteleiden luoteispuolelle. Puistoalue on hyvä esimerkki Lahden kaupunkisuunnittelun painopisteitä sodan jälkeen. Kisapuisto on yksi niistä keskusta-alueen puistoista, jotka 1950-luvulla perustettuina ovat nostaneet Lahden puistoalan 1960-luvun alkuun mennessä Suomen suurimmaksi asukasta kohden.
Kisapuiston vieressä ovat 1953 perustettu Fellmaninpuisto sekä Pikku-Vesijärvenpuisto, jonka istutustyöt aloitettiin 1950. Puistovyöhyke jatkuu rauhoitettuna luonnonpuistona Kariniemeen. Palloiluun erikoistunut liikuntapuisto rajautuu paitsi puistoalueisiin myös kaupungin koulualueisiin ja pääliikennereittiin. Julkista rakentamista edustavat myös Lahden linja-autoasema ja museo (ent. Lahden kartano). Alueella on jalkapallostadion, hiekkatekonurmikenttä, hiekkakenttä, sekä sisäpalloiluhalli sekä koripallo- ja tenniskenttiä. Kenttä toimii useiden eri pääsarjojen palloilulajien kotikenttänä. Talvella hiekkakentälle jäädytetään pikaluistelu-ura. Alueella on myös tenniskenttiä sekä koripallokenttä. Kisapuisto, sen pukusuoja ja lipunmyyntikojut sekä ympäröivät puistoalueet ovat arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita. |
| Historia |
| Kisapuiston alue oli ennen kaupunkirakennetta osa laajaa Vesijärven viljelymaisemaa, joka kuului puiston laidalla edelleen olevalle Fellmannin/Lahden kartanolle. Kartano siirtyi 1920-luvulla kaupungille, ja viimeistään 1930-luvulla kisapuiston alueella oli pallokenttä.
Kisapuisto perustettiin 1950 osittain Helsingin olympialaisten tarpeisiin, koska osa jalkapallon alkuotteluista pelattiin Lahdessa. Kisa-alue oli kymmenen hehtaarin suuruinen. Toimistoarkkitehti Liisa Kaila kaupungin talonsuunnitteluosastolta laati 1951 piirustukset kentän pukusuojarakennusta varten. Taloa on laajennettu myöhemmin: 1960 kaakkoisosastaan Kailan suunnitelmin ja 1988 koillispuoleltaan apulaiskaupunginarkkitehti Esko Hämäläisen piirustuksin. 1950-luvun alussa kentälle rakennettiin jalkapallokatsomot, 1952 pystytettiin lipunmyyntikojut. Olympiarenkaat palautettiin pääporttiin 2002 kansalaisaloitteen pohjalta. Reijo Hutun veistämä jalkapalloilija Jari Litmasen näköispatsas pystytettiin Kisapuistoon 2010. Liikuntapuistoksi alue rakennettiin vuoden 1952 olympiakisoihin, jolloin Kisapuiston jalkapallostadionilla pelattiin kaksi alkusarjan ottelua ja yksi jatko-ottelu. Tällöin puiston nimi oli Pikku-Vesijärven urheilupuisto, jossa oli stadionin ja pallokenttien lisäksi lasten leikkikenttä sekä lentopallo- ja tenniskenttiä. Pohjoiskulmalla oli kaupungin puutarha, jonka tilalle valmistui yksityinen liikuntahalli 1981. Koripallokenttä valmistui 1968. Myöhemmin kenttiä on paranneltu. |
| Lähteet |
| Lahden kartano. http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/lahden-kartano/ (19.11.2013)
Lahti, opaskartta 1938 ja osoitekartta 1952. Riitta Niskanen, Selsvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä. Helsinki 2012. |
| Tallennetut kohteet |
| Lahden urheilutalo |
| Historia |
| Lahden urheilutaloa alettiin suunnitella jo 1930-luvulla Helsingin olympialaisten innostamana sekä täydentämään Lahden liikuntapaikkoja ja –mainetta. Rakennukselle etsittiin pitkään sijoituspaikkaa, ja 1949 se päätettiin rakentaa arvopaikalle keskelle kaupunkia, Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun kulmaan. Talon suunnitteli Suomen johtava urheilurakennusarkkitehti ja olympiamitalisti Ilmari Niemeläinen. Rahoitusongelmat kaatoivat hankkeen. Niemeläisen kuoltua vuonna 1951 suunnittelutehtävä annettiin lahtelaiselle Unto Ojoselle, jonka piirustukset valmistuivat vuonna 1956.
Talon sijoituspaikkakin muuttui, sillä urheilurakentaminen ja –ympäristöt alkoivat yhä enemmän eriytyä sodanjälkeisen kaupungistumisen myötä. Urheilutaloa ei enää nähty osana keskustaa, vaan se päätettiin rakentaa täydentämään Lahden muuta liikuntamaisemaa, Kisapuiston ja Urheilukeskuksen viereen. Sijoitukseen vaikutti varmasti myös ammatti- ja oppikoulujen läheisyys, sillä valtion urheilulautakunnan 1954 antaman ohjeistuksen mukaan koululiikunnan tarpeet tuli ottaa urheilurakentamisessa huomioon. Urheilutalon rakentamisessa oli muiden tahojen ohella mukana myös karjalaisia urheiluseuroja, ja näin siitä tuli osa karjalaisen rakennustoiminnan keskeistä ympäristöä, entistä Fellmanin peltoa, johon sijoittui runsaasti evakuoitujen liike- ja teollisuusyritysten, koulujen, seurakuntien ja kulttuurilaitosten toimintaa. Lahden urheilutalo valmistui 1957. Se rahoitettiin laajalla pohjalla, lahtelaisille suunnatulla ovelta ovelle -kampanjalla, romunkeräyksellä, liike- ja teollisuuslaitosten lahjoituksin ja urheiluseurojen liikuntatempauksin. Kaupunki tuki hanketta muun muassa lahjoittamalla tontin ja kustantamalla yhtä suuren osan rakentamisesta kuin yksityiset yhteensä. Kaupunki oli hanketta varten perustetun Urheilutalosäätiön jäsen. Urheilutalo rakennettiin Unto Ojosen tuon ajan arkkitehtuurille tyypillisestä punatiilestä vaalein rappauskorostein. Rakennus on mittasuhteiltaan sympaattinen, ja se muistuttaa hahmoltaan enemmän kookasta omakotitaloa kuin liikuntahallia. Talon rakenne perustuu puolitoista metriä korkeille betonikannattajille. Se varustettiin ajan mittapuun mukaan suorastaan ylellisesti, sillä siellä oli muun muassa katsomotilat, joita ei yleisesti toteutettu urheilutalohankkeiden yhteydessä. Pukukoppien yhteydessä olivat suihkut, ajan uutuus sekin. Urheilutaloa laajennettiin 1967, suunnittelijoina olivat rakennusarkkitehdit Ossi Rajala ja Ilpo Hälvä. |
| Kuvaus |
| Lahden urheilutalo on osa läntisen keskusta-alueen valtakunnallisesti tunnettua urheilumaisemaa. Se muodostaa historiallisen ja kaupunkirakenteellisen maamerkin osana karjalaisten sodanjälkeistä rakennustoimintaa entisen Fellmanin pellon alueella.
Urheilutalo sisältyykin Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden luetteloon ja rajaa valtakunnallisesti arvokasta Fellmaninpuiston, jälleenrakennuskauden oppilaitosten ja Hakatornien aluetta. Urheilutalo on osa arkkitehti Unto Ojosen elämäntyötä Lahdessa. Se on rakennustyypin ainoa edustaja Lahdessa ja kunnallisena hankkeena tyyppinsä ensimmäisiä Suomessa. Talon rakentamisen rahoittamiseen kansalaiskeräyksellä ovat osallistuneet kaupunkilaiset, hankkeella on haluttu tarjota liikuntatiloja myös nuorisolle ja lähikoulujen oppilaille. |
| Lähteet |
| Lahden kaupunginmuseon lausunto 19.6.2012. |