HYVINVOINTI-SUOMEN LIIKUNTAYMPÄRISTÖT TEEMAHANKE 2011-2012
03 Urheiluopistot

Kuvaus
Suomen urheiluopistoinstituutio on saanut alkunsa 1900-luvun alkupuolella ja kehittynyt ja laajentunut toisen maailmansodan jälkeen kattamaan koko maan. Kaikkiaan nyky-Suomessa on 11 valtakunnallista urheiluopistoa. Maailman tiheimmäksi kehuttu opistoverkosto on liikunnan ja urheilun kasvatus-, koulutus- ja valmennuslaitoksena yhteiskunnan mittava investointi.

Opistojen alkusysäyksenä ovat tavan takaa olleet liikunnan innostus ja vapaaehtoistyö. Naisten aktiivisuus on monen opiston taustalla. Urheiluopiston perustamisesta vastuun ovat ottaneet urheiluliitot ja toimintaa varten perustetut säätiöt. Ensimmäinen opistoista, Varala, perustettiin 1909 Tampereelle Pyynikin harjun rinteelle ja nuorin, Lapin urheiluopisto, 1972 Ounasvaaran rinteelle.

Kaikki urheiluopistot sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla, monet mäntykankaalla, harjanteella tai vaaralla, järvimaisemassa, etäällä asutuskeskuksista. Alkujaan luonto, hirsihuvila ja -sauna, ranta, laituri ja jonkinlainen kenttä ovat riittäneet kesäisten leirien ja kurssien järjestämiseen. Kun opistojen toiminta on monipuolistunut ja muuttunut ympärivuotiseksi, erämaaluontoon rakennetuista opistoista on kehittynyt eräänlaisia pienoisyhdyskuntia monipuolisine palveluineen. Opistot ovat rakentaneet kokonaan oman infrastruktuurin, vain harvat opistot ovat voineet hyödyntää sijaintikuntansa liikunta- ja urheilupaikkoja. Opiston henkilökunta, samoin kuin opiskelijat, ovat asuneet alueella, ja heitä varten on rakennettu asuntola- ja asuintaloja.

Alkujaan urheiluopistot uskoivat alueensa ja rakennustensa suunnittelun luottoarkkitehdille esimerkiksi Tanhuvaarassa Kirsti Arajärvelle, Vierumäellä Erik Bryggmanille, Eerikkilässä Einari Teräsvirralle, Kisakalliossa Irmeli Visantille, Kisakeskuksessa Osmo Siparille ja Lapin urheiluopistossa Marjatta ja Martti Jaatiselle. Seuraavina vuosikymmeninä suunnittelijat ovat vaihtuneet ja halleja on ostettu myös standardimaisina elementtiratkaisuina.

Urheiluopiston pyörittäminen on ollut jatkuvaa rakentamista. Useimmat opistot ovat ostaneet lisämaata, ja kaikki ovat tiivistäneet rakentamista omalla tontillaan niin, että kenttien lisäksi mittavat hallit ja usein jo kerrostalomaiset asuinrakennukset sekä paikoitusalueet peittävät suuren osan maa-alasta. Päärakennukset on usein korvattu uusilla ja uusiakin on laajennettu.

Urheiluopistoilla on kymmeniä eri-ikäisiä rakennuksia ja rakennelmia, halleja, kenttiä, uimarantoja, kunto-, hiihto- ja melontareittejä ja suunnistusalueita. Mitä enemmän opistot ovat tarjonneet opiskelukausien ulkopuolella alueitaan vapaa-ajan kurssitukseen ja lomailukäyttöön, sitä suuremmaksi ovat paineet uusille rakennetuille palveluille kasvaneet. Opistoalueet sijaitsevat yleensä kaava-alueiden ulkopuolella, ja pala palalta toteutetun rakentamisen takia opistoalueen ympäristökuva on joskus muodostunut hajanaiseksi, eikä luonto- ja maisema-arvoja ole aina suunnittelussa kyetty tutkimaan. Viime vuosina tätä on pyritty ehkäisemään laatimalla yhä useammille opistoalueille pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tulevaisuuden rakentamista ohjaavia kaavoja.
Lainsäädäntö
1940-luku oli urheiluopistojen perustamisen kulta-aikaa, opistot olivat jo silloin opetusministeriön valvonnassa.

1960-luvulla alkoi kilpailuvalmennuksen, suunnitelmallisuuden sekä kuntoliikunnan kausi, jolloin myös koulutukseen rakennettiin vastaavat järjestelmät.

1962 urheiluopistolaki eli 1963 voimaan astunut laki urheiluopistojen valtionavusta. Ennen lakia perustetut opistot saattoivat hakea opistostatusta ja saada sen myötä toimintaansa valtion taloudellista tukea. Valtion taloudelliseen tukeen oikeutetut opistot olivat sisäoppilaitoksia, joissa annettiin myös urheilujohdon opetusta.

1970-luvun alussa opistoverkosto kattoi koko maan, samoin eri urheilulajien kirjo oli kattava.

1978 uusi urheiluopistolaki, jonka mukaan opistot olivat oikeutettuja jopa 80% korvaukseen valtiolta. Lisäksi oli ns. harkinnanvaraisia opistoja, joiden koulutus ei ollut yhtä laajaa. 1979 urheiluopistoasetus.

1980-luvun puolivälissä urheiluopistoja oli 11.
1980-luvun lopulla huippu-urheilusta alkoi tulla ammatti.

1990-luvun alussa varsinaisia urheiluopistolain mukaisia urheiluopistoja oli 12.
1998 toimintaa säätelevät lait vapaasta sivistystyöstä, laki ammatillisesta koulutuksesta ja laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta.

2009 Valtakunnallisia liikunnan koulutuskeskuksia eli urheiluopistoja on yhteensä 11. Lisäksi toiminnassa kolme alueellista liikunnan koulutuskeskusta.
Historia
1909 Varala, Tampere, Suomen naisten liikuntakasvatusliitto SNLL.

1919 Tanhuvaara, Karjalan Kannas, joudutaan siirtämään sodan jälkeen, 1950 aloittaa toimintansa Säämingissä, nykyisessä Savonlinnassa.

1927 Suomen Urheiluopisto, Heinolan Vierumäki, Suomen valtakunnallinen urheiluliitto SVUL.

1929 Pajulahden urheiluopisto, Nastola. 1952 Pajulahti siirtyy Työväen urheiluliitolta TUL:lta Työväen urheiluseurojen keskusliiton TUK:n tukikohdaksi.

1939 Solvallan urheiluopisto, ruotsinkielinen, Nuuksio Espoo.

1941 Jämijärvi Urheiluilmailuopisto, Suomen Ilmailuliitto.

1945 Vuokatti, Sotkamo, Suomen hiihtoliitto ja Suomen Latu.

1949 Eerikkilä, Tammela, Suomen Palloliitto; Kisakallio, Sipoo, SNLL urheiluopisto naisille, siirtyy Lohjalle 1966.

1950 Kuortaneen urheiluopisto; Tanhuvaaran urheiluopisto siirtyy Savonlinnaan.

1958 Kisakeskus, Pohja, Työväen urheiluliitto TUL.

1972 Lapin Urheiluopisto, Rovaniemi; Ypäjä, Ratsastajainliitto.

1990-luvulla neljä alueellista liikuntaopistoa; Itä-Suomen, Satakunnan, Virpiniemen opistot ja ruotsinkielinen Norvalla Idrottsinsitut.

2000-luvulla yksitoista valtakunnallista urheiluopistoa, jotka ovat liikuntakoulutukseen erikoistuneita oppilaitoksia. Ne ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia, jotka voivat järjestää myös ammatillista perus- ja lisäkoulutusta. Lisäksi opistot järjestävät maksullista toimintaa.
Lähteet
Teijo Pyykkönen (toim.), Suomi uskoi urheiluun. Suomen urheilun ja liikunnan historia. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 131. Helsinki 1992. Urheiluopistoja koskevan luvun kirjoittaja Erkki Vasara.

Hilkka Högström, maastokäynnit ja haastattelut kaikissa urheiluopistoissa 2011.

Ilmiöön liitetyt alueet
Solvallan urheiluopisto, Espoo
Vierumäen urheiluopisto eli Suomen Urheiluopisto, Heinola
Kuntokallion leirikeskus, Helsinki
Kuortaneen urheiluopisto, Kuortane
Pajulahden urheiluopisto, Lahti
Kisakallion Urheiluopisto, Lohja
Urheiluopisto Kisakeskus, Raasepori
Lapin Urheiluopisto, Rovaniemi
Tanhuvaaran urheiluopisto, Savonlinna
Vuokatin Urheiluopisto, Sotkamo
Eerikkilän Urheiluopisto, Tammela
Varalan Urheiluopisto, Tampere