HYVINVOINTI-SUOMEN LIIKUNTAYMPÄRISTÖT TEEMAHANKE 2011-2012
09 Ampumaliikuntaympäristöt (urheiluammunta, jousiammunta)

Lajikehitys
URHEILUAMMUNTA

Ampumiskilpailuja järjestivät aluksi metsästysseurat, joista vanhin oli Suomen metsästysyhdistys (1865). Vuonna 1907 järjestettiin ensimmäiset SM-kilpailut kiväärikilpailuna, haulikko otettiin mukaan 1909, liikkuvaan tauluun ammunta 1911 ja pistoolikilpailu 1918. Suomen Ampujainliitto perustettiin vuonna 1919.

Hämeellä oli tärkeä rooli lajikehityksessä. Urheiluammunnan SM-kisat järjestettiin usein Hämeenlinnassa. Ammunta muuttui sotilaslajista suojeluskuntien lajiksi ja sotien jälkeen siviililajiksi. Lajilla oli alkuvuosikymmeninä isänmaallinen, ""valkoinen"" leima.

1937 järjestettiin ensimmäiset kansainväliset kisat Malmin vastavalmistuneella puolustuslaitoksen rakentamalla ampumaradalla Helsingissä. 1950-luvulla kilpailutoiminta oli vilkasta, koululaisammunta ja akateeminen ammunta yleistyivät. Vuoden 1955 EM-kisoissa olivat mukana ensimmäisen kerran myös naiset ja nuoret.

Varhaiset lajit olivat kivääri- ja pistoolilajeja, sittemmin ovat haulikko-, hirvi- ja villikarjulajit lisääntyneet. Nykyisten ammuntalajien kirjo on moninainen: on kivääri-, pistooli-, trap-, skeet-, riistamaali-, mustaruuti-, practical-, siluetti- ja kasa-ammuntaa.

JOUSIAMMUNTA

1930-luvulla jousiammuntaa harrastettiin Suomessa kilpailumielessä. 1946 perustettiin Suomen Jousiampujain Liitto. Laji on ollut alusta alkaen myös naisten laji, Jousiampuja-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1957. Sen kansikuvassa esiintyi suomalainen naisjousiampuja, pohjoismaiden mestari vuodelta 1956.

Jousiammunnan muotoja:
- ulko- ja sisäammunta
- tauluammunta
- varsijousiammunta
- maastoammunta
- hiihtojousiammunta
- joukkueammunta
- metsästysammunta
- taljajousiammunta
- vaistoampujien sisäammunta
Ympäristöt ja rakennukset
URHEILUAMMUNNAN YMPÄRISTÖT (ulko- ja sisäammuntaradat)

Ammunta on yksi tyypillisistä 1900-luvun kuluessa kehittyneistä harrastus- ja kilpalajeista, jolle 1945 jälkeen on osoitettu paikka jokseenkin kaikissa maan kunnissa. Ammuntaympäristö (paviljongit, radat, aidat yms.) on oleellinen ympäristötyyppi paikkakunnilla, joilla on tai on ollut rajavartiosto, kaupunkikasarmi, ns korpivaruskunta, aktiivinen suojeluskunta, yhdyskuntaa rakentanut teollisuuslaitos tai metsästys- ja hiihtoseuroja.

Varhaisimmassa vaiheessa kasarmien ja rajavartiostojen ampumaradat saattoivat olla jopa kaupunkikeskustoissa ja sisätiloissa, mutta asetekniikan kehittyessä ja kaupunkien tiivistyessä ne siirrettiin asutun alueen ulkopuolelle. Kuten useissa lajeissa, myös ammunnassa sekä ulko- että sisätilat ja niiden tarpeet ovat kasvaneet ja muuttuneet, ja erilaiset ongelmat (yleisimpinä ääni, maaperän saastuminen, turvallisuus) ovat vaikuttaneet ratojen käyttöön ja sijoitukseen.

Urheiluammunta tapahtuu aina suljetulla radalla. Ensimmäiset ampumaradat olivat venäläisten rakentamisssa varuskunnissa, joissa ampumaratojen lisäksi ammuttiin maneeseissakin (vrt. Hämeenlinnan Linnakasarmi, maneesia purettu).

Vuonna 1913 rakennettiin Hämeenlinnaan 300 metrin ampumarata Tampereen tien varteen. Rata oli käytössä 1960-luvulle. Ensimmäiset SM-kisat järjestettiin Hämeenlinnassa ampumaradalla, jossa oli paviljonki. Paviljongissa oli tarjoiluaukko, ampuma-aukko ja kuistilla seitsemän ampumapaikkaa.

1917 jälkeen jokaiseen kuntaan ja kaupunkiin levinneen suojeluskuntalaitoksen vaikutuksesta ampumarata rakennettiin lähes joka kuntaan. Suojeluskunnan lakkauttamisen jälkeen myös niiden ampumaradat lakkautettiin. Varuskunnissa ja rajavartiostoissa oli omat ampumaratansa. Vuodesta 1947 alkaen urheiluammunta virisi. Aluksi radat olivat vaatimattomia käsittäen paviljongin, jonka aukoista ammuttiin. Usein paviljongissa oli myös oleskelutila, asekaappi ja kahvitila.

Vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa ampumaradat sijaitsivat Malmilla ja Huopalahdessa. Viisiottelun ampumarata oli Poltinaholla Hämeenlinnassa. Vuonna 1954 Ampujainliitto anoi ensimmäisen kerran veikkausvoittovaroja ampumaratojen rakentamiseen. Hankkeelle myönnettiin 4 mmk. 1960-luvulla seurat olivat aktiivisia ratojen rakentajia. Radat rakennettiin talkoilla. 1980-luvulla kunnat olivat suopeita lajille ja etsivät sopivia ratapaikkoja. Ampumaurheilu on liikuntalain alainen urheilumuoto, jolle edellytetään riittävät suorituspaikat. Puolustusvoimien ja rajavartioston ampumaurheiluradat ovat perinteisiä ja yhä keskeisiä lajin ympäristöjä, joita sopimuksen mukaan käyttävät myös siviilit niin harjoitus- kuin kilpailutoimintaankin.

Ampumaurheiluradat luokitellaan ratojen monipuolisuuden, käytön ja yleisen tason perusteella valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin ampumakeskuksiin. Suurin osa ampumaradoista on paikallisia yhden tai useamman seuran hallinnassa olevia ratakokonaisuuksia, joissa voi järjestää aluetason kilpailuja sekä seuran omia kilpailuja ja harjoitustapahtumia. Pienien ratojen ylläpito perustuu suurelta osin talkootyöhön.

Urheiluammunnan ratatyyppejä:
• ilma-aserata 10 m
• pistoolirata 25 m
• pienoiskivääri- ja vapaapistoolirata 50 m
• riistamaalirata 50 m
• hirvirata 100 m
• haulikkoradat (skeet, trap ja sporting)
• kiväärirata 300 m
• practical-rata (luodikko, kivääri)
• siluettirata, jopa 500 m

JOUSIAMMUNNAN YMPÄRISTÖT (HELSINKI)

Ulkoharjoittelu
1940-luvun loppupuolella harjoiteltiin ulkona Helsingissä Töölön pallokentällä ja Käpylän vihreällä kentällä nykyisen Velodromin kohdalla, sen jälkeen Käpylän raviradan lähellä.
1949-50 Ruskeasuon ratsastushallin kentällä.
1952 raivaustalkoot Keskuspuistossa Ruskeasuolla, josta tuli vakiintunut paikka 1950-luvun loppuun mennessä.
1960-luvulla Vuosaaren Rastilaan kilpailukeskus.

Sisäharjoittelu
Helsingin Messuhalli (nykyinen Kisahalli) 1940-luvun lopulla ja taas 1960-luvulla.
1950-luvulla oli Ruskeasuon ratsastushallin kellarisolassa 25 metrin rata.
Espoossa Otaniemen Otahallissa.
Lähteet
Urheiluammunta Suomessa. 75 tulosten vuotta. Suomen ampujain liitto 1919-1994. Vammala 1994.

Antti Koskimäki, Suomen Jousiampujain Liitto 1947-1997. Jousella, nuolella ja sydämellä. Hämeenlinna 1999.

Juha Kanerva, Vesa Tikander, Urheilulajien synty, Viro 2012.


Ilmiöön liitetyt kohteet
Vierumäen monitoimihalli Areena, Heinola Vierumäen urheiluopisto eli Suomen Urheiluopisto
Ahveniston ampumarata, Hämeenlinna Ahveniston urheilukeskus
Kisakallion jousiammuntarata, Lohja Kisakallion Urheiluopisto
Katinkurun ampumarata, Pori Porin urheilukeskus, Isomäki, Porin metsä, Vähämäki
Raahen hiihtomajan ampumahiihtoalue, Raahe Raahen hiihtomaja reitteineen
Ounasvaaran ampumapaviljonki, Rovaniemi Ounasvaaran liikuntaympäristöt (Urheiluopisto erillinen alue)
Toramon ampumarata-alue, Rovaniemi Ounasvaaran liikuntaympäristöt (Urheiluopisto erillinen alue)