 |
|
KARTTAHAKU |
| esimerkkejä liikuntaympäristöistä maakunnittain |
|
||
 |
 Kuvaus |
| Porin metsä ja sen pohjoisosassa sijaitseva Isomäen urheilukeskus ovat Porin kaupungin vanhimman ruutukaava-alueen ja työväestön asumiseen 1800-luvun lopulta laajennetun VI. kaupunginosan eli ”Kuukkarin” eteläpuolella. Urheilu- ja virkistysalue on 300 hehtaarin laajuinen ja käsittää urheilukeskuksen ja kansanpuiston lisäksi metsäisen alueen. Erilaisine halleineen, kenttineen, altaineen ja reitteineen alue on yksi porilaisten tärkeimmistä liikuntaympäristöistä, ja suuri osa siitä kuuluu myös Porin kansalliseen kaupunkipuistoon.
Isomäen urheilukeskuksen alue on ollut kaupunkilaisten virkistyskäytössä toisen maailmansodan jälkeen. Arkkitehti professori Yrjö Lindegren on 1950 laatinut Porin urheilu- ja kansanpuiston yleissuunnitelman. Maauimala alueen ytimessä 50 metrin ratoineen ja 10 metrin hyppytorneineen on valmistunut Lindegrenin suunnitelmien pohjalta 1957. Isomäen itärinteessä sijaitseva leirintäalue on niin ikään osa alkuperäistä kansanpuistosuunnitelmaa ja perustettu samaan aikaan maauimalan kanssa. Lindegren tunnetaan urheilurakennus- ja aluesuunnittelijana, joka on Olympiastadionin arkkitehti ja voittanut Lontoon 1948 olympialaisten taidekilpailussa kultaa Varkauteen laatimallaan urheilupuistosuunnitelmalla. Porin urheilukeskus on vihitty 1966 stadioniksi kutsutun urheilukentän katsomon valmistuttua. Stadionin edessä on Kalervo Kallion veistämä keihäänheittäjäpatsas. Alueella on lisäksi mm. ""vanha"" jäähalli, tennishalli, pesäpallokenttä, harjoitushalli ja tekojäärata, Karhuhalliksi kutsuttu jää- ja monitoimihalli, useita jalkapallokenttiä, ratsastusmaneesi, ampumarata sekä kuntoilureittejä. Suuri osa nimetyistä ja valaistuista kuntopoluista risteää maauimalan ja Vähämäen välissä. Maauimalan lähellä sijaitsevat myös suuret paikoitusalueet. Alueelle on alikulkuyhteys kaupunkikeskustasta sekä hyvät liikenneyhteydet myös kaupungin ulkopuolelta (auto, juna, lento). Osuus Porin kansallisessa kaupunkipuistossa takaa alueen säilymisen kaupunkilaisten virkistysalueena. Kansallisen kaupunkipuiston status myötävaikuttanee myös alueen hoitoon ja ylläpitoon. |
| Luonti: 26.6.2012 Viimeisin muutos: 20.9.2013 |
| Historia |
| Kaupunkisuunnittelussa oli jo 1800-ja 1900-lukujen taitteessa tyypillistä osoittaa kaupungin reuna-alueilta virkistysalueita eli ns. kansanpuistoja työväestölle. Porissa ryhdyttiin suunnittelemaan Porin metsää ja sen pohjoisosan Isomäen aluetta urheilukeskukseksi sekä kansanpuistoksi vasta 1940-luvulla.
Porin metsän ja Isomäen alue kaupunkikeskustan eteläpuolella oli 1930 loppuun asti laidunmaina kaupungin omistuksessa. Alueelta kaivettiin myös Porin Tiilitehtaalle savea. Savikaivannoista, jotka yhä voi erottaa maisemassa, tuli veden täyttäminä suosittuja uimapaikkoja. Alueen liikunnallisten toimintojen historia alkoi 1909, jolloin Tiilimäelle rakennettiin väkijuomavoittovaroilla Porin ensimmäinen urheilukenttä Lauri ”Tahko” Pihkalan urheiluoppaan pienimmän suunnitelman mukaisesti. 1934 uusi urheilukenttä rakennettiin Herralahteen. Tiilimäen alueella järjestettiin moottoriurheilutapahtumia eli TT-ajoja 1934-1956. Urheilukeskuksen yleissuunnitelman laati 1950-luvun alussa arkkitehti Yrjö Lindegren. Lindegrenin suunnitelma sisälsi mm. kansanpuiston, retkeilymajan, ”kilpolan” (stadionin), urheilutalon uimalaitoksineen, verkkopallokentän, nurmikentän, pesäpallo-, käsipallo- ja jalkapallokentät sekä leiriytymisalueen. Lindegren esitti Porin urheilu- ja kansanpuistokeskuksen suunnitelmaan liittyvässä lausunnossaan 12.5.1950 mm.: ""Luonnonmukaisena kansanpuistona säilytettävälle alueelle johtaa urheilulaitoksista puistoa kiertävä puistotie, joka samalla toimii verryttely- ja ylipitkien matkojen juoksu- ja pyöräilytienä. Mäen korkeimmalle kohdalle on sijoitettu retkeilymaja mahdollisine tanssilavoineen."" Pori on yksi varhaisimmista golfkaupungeista Suomessa. 1939-53 syntyi Porin golfkerho ja Kaarluodon 9-reikäinen kenttä. 1954 golf siirtyi urheilukeskuksen tuntumaan eli lentokentän vara-alueelle jossa se oli noin vuoteen 1964 asti. 1963 toteutettiin Isonmäen urheilukeskuksen alueelle 9-reikäinen golfkenttä. Kun alueelle ryhdyttiin suunnittelemaan jäähallia, uusi paikka golfille löytyi Kalaforniasta, Kokemäenjoen sivuhaarojen välistä. Porin urheilu- ja kansanpuistoalue oli lähes valmis, kun keskuskentän eli stadionin katsomo valmistui 1966. Kaupunginjohtaja Oiva Kaivola esitteli liikuntapaikkarakentamisen tuloksia Satakunnan Kansan 19.5.1966 mukaan näin: ""70 hehtaarin urheilualueella palvelevat kesäkäyttöä keskuskentän lisäksi maauimala, pesäpallokenttä, 4 jalkapallokenttää, koripallo- ja lentopallokenttä, jousiammuntarata, 16 hehtaarin golfkenttä sekä campingalue, minkä lisäksi alueen metsät ovat täynnä retkeilypolkuja. Talvisin alueella on tekojäärata, pikaluistelurata, lasten luistelurata sekä porilaisten eniten käyttämä hiihtomaasto."" Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Isomäkeä kuvataan Porin kaupungin ensimmäisessä vapaa-aikasuunnitelmassa 1974: ”Isomäki on tällä hetkellä ulkoilupuistoista monipuolisin. Siellä sijaitsee Porin urheilukeskus lukuisine pallo- ja pelikenttineen, maauimaloineen, jäähalleineen ja ampumaratoineen. Urheilukeskukseen liittyvässä kuntoilijoiden suosimassa Porin metsässä on valaistu pururata (latu) sekä miellyttävä polkuverkosto. Lisäksi alueella sijaitsee melko korkeatasoinen leirintäalue, kesäteatteri ja laululava.” Samassa vapaa-aikasuunnitelmassa ehdotettiin muun muassa Katinkurun kuntopolun valaisemista ja golf-kentän siirtämistä Luotojen alueelle. Molemmat suunnitelmat toteutuivat myöhemmin. Porin urheilukeskuksen rakentaminen noudatteli pääosin Lindegrenin yleissuunnitelmaa 1980-luvun alkuun asti. Yleissuunnitelma tarkastettiin 1982, 1983 laadittiin esisuunnitelma, johon kuului mm. tekojäärata ja kilpailuhalli (jäähalli). ISOMÄEN URHEILUKESKUKSEN RAKENTAMISEN VAIHEITA: Maauimala (1957) Katinkurun ampumarata (1966) Tekojäärata (1964) Stadion (1965, peruskorjaus 1990, varastorakennus 1992) Jousiammuntarata (1972) Vanha jäähalli (1964, 1971, 1986, 1987, 1993, 1995, 1996) Tenniskentät (1972–), tennishalli (1984) Porin Ratsastajat ry:n talli (1979–) Katinkurun ylikulkusillat (1987) Uusi heittolajien harjoitusalue ”moukaripörssi” (1988) Jalkapallohalli (1992) Jalkapallo- ja pesäpallokenttiä (1987–) Pesäpallostadion (1987–1992) Iso tekojäärata (1985) Hevosurat metsään (1989–) Harjoitusjäähalli ja tekojääradan muutos (1989) Stadionin kuuluttamo (1990) Ratsastusmaneesi (1991) Karhuhalli (1992) Viiden kilometrin kuntoradan jatke (1996) |
| Luonti: 6.5.2011 Viimeisin muutos: 20.9.2013 |
| Lähteet |
| Timo Tarmio et al (toim.), Suuri golfkirja 1. Porvoo 1995.
Maunu Häyrynen et al (toim.), Suistolaisten puisto. Porin kansallisen kaupunkipuiston historia ja maisema. Porin kaupungin kaavoitusosasto, 2004. Essi Lindberg, Porin metsä – neuvoteltu maisema. Porin kaupunkisuunnittelusarja C59/2006. Jouko Kokkonen, Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. Liikuntatieteellinen Seura julkaisu nro 165. Tampere 2010. |
| Luonti: 6.5.2011 Viimeisin muutos: 26.6.2012 |
| Kohteita |
 Katinkurun ampumarata |
| Vähämäen metsä |
| × | ||
| < | > | |
