Turun kaupunkialueen ulkopuolella sijainnut Kupittaa toimi virkistyspaikkana jo varhain. 1500-luvulla puiston alueella järjestettiin Juhana Herttuan toimesta turnajaisia. Kupittaan lähteen viereen rakennettiin sairastupa 1600-luvun lopulla ja lähdettä ryhdyttiin käyttämään terveyslähteenä 1700-luvun alkupuolella, jolloin sinne myös rakennettiin ensimmäiset kylpylaitosrakennelmat.
Kupittaalle ryhdyttiin rakentamaan kylpylävieraita varten puistoa 1820-luvulta lähtien yksityisenä hankkeena. Uudenmaan tullista rakennettiin diagonaalinen puistokäytävä Kupittaan kylpylään ja Charles Bassi suunnitteli puistoon tornimaisen lähderakennuksen 1824. Käytävä oli professori L. G. von Haartmanin aloitteesta vuonna 1821 perustetun Trädplanteringssälskapetin ensimmäinen aikaansaannos. Lehtipuiden taimet puistokäytävälle saatiin Lausteen rusthollista. C.L. Engel laati Turun palon jälkeen kaupunkiin asemakaavan 1828. Engelin ruutukaavan reunassa näkyy Kupittaan puistokäytävä ja lähde.
Kaupunki luovutti valtaosan nykyisen puiston alueesta 1837 perustetun Suomen Puutarhaviljelyseuran käyttöön. Seura perusti paikalle mallipuutarhan ja Suomen ensimmäisen puutarhakoulun 1841. Rakennukset ja kasvihuoneet sijaitsivat nykyisen Seikkailupuiston alueella.
1800-luvun lopulla turkulainen urheilukulttuuri alkoi kehittyä ja järjestäytyä. Järjestöurheilu ja kilpaileminen keskittyivät Kupittaan puistoon. Puistossa järjestettiin 1891 Turun ensimmäiset viralliset yleisurheilukilpailut. Puiston pinta-ala oli kasvanut yli 5 hehtaariin ja sitä alettiin uudistaa moderniksi kaupunkipuistoksi puutarhakoulun esimiehen Oskar Gauffinin johdolla. Puistosta haluttiin kehittää opettava ja hyviin elämäntapoihin kaupunkilaisia kasvattava ympäristö. Kylpylän vanha ravintola määrättiin purettavaksi 1800-luvun lopulla.
Puutarhakoulu lakkautettiin 1898. Sen alue siirtyi kaupungin haltuun ja liitettiin puistoon. Maisema-arkkitehti Lars Mauritz Fabian Hammarberg laati puistosuunnitelman entiselle puutarhakoulun alueelle. Hammarbergin suunnitelman mukaisesti puistoon rakennettiin kookas kukkaryhmä ja 1905 ensimmäiset lintulammikot. Hammarberg halusi suunnitelmassaan huomioida sekä lyhyet että pitkät näkymälinjat, joista toinen perspektiivi sulkeutui Uudenmaan tieltä katsottaessa koivukujanteeseen ravintolan läheisyyteen ja toinen puiston sisällä ruusutarhaan. Laajennustöiden yhteydessä käytiin keskustelua sisäänpääsyn rajoittamisesta, mutta ajatus hylättiin ja paikallinen anniskeluyhtiö ryhtyi ylläpitämään puistoa. Hammarberg suunnitteli puistoon myös leikkikentän, ja ensimmäiset leikkivälineet puistoon hankittiin 1902.
Hevoskasvatusyhdistys Hippos vuokrasi 1899 Kupittaan puiston vierestä osan Turun pataljoonan vanhasta ampumaradasta, jonka Turku-Karjaan rautatie oli halkaissut kahtia. Vuokra-alueelle rakennettiin ravirata, jossa ensimmäiset ravikilpailut järjestettiin 1902. Turku sai myös toisen urheilukenttänsä (ensimmäinen Turun Urheilupuiston kenttä), sillä hipposradalla järjestettiin juoksu- ja hiihtokilpailuja aina 1920-luvulle saakka.
Vuosina 1900–1904 puistoon liitettiin nykyisen pääkäytävän itäpuolella sijainnut puutarhakoulun puutaimistolohko sekä koulun vuokrapelto, ns. Ryssänpelto. Tälle alueelle istutettiin 1902 139 lehti- ja 140 havupuuta sekä 343 pensasta. Puiston itäpuoliset osat ovat todennäköisesti Hammarbergin suunnittelemat. Läntiset osat ovat osin Hammarbergin, mutta pääasiassa marraskuussa 1906 puutarhuriksi nimitetyn Harald Söderbergin käsialaa (suunnitelmat 1907). Vuosina 1906–7 rakennettiin lintulammikot ympäristöineen. Maauimala rakennettiin vuosina 1909–1910. Nämä alueet laajensivat puistoa Uudenmaankadun suuntaan. Göösin kivilouhimon alue liitettiin puistoon 1925–26, pallokenttien ympäristö 1937–38. Vuonna 1898 puiston laajuus oli noin 5 hehtaaria ja 1930-luvun lopulla noin 14 hehtaaria (ilman pallokenttiä).
Arkkitehti Erik Bryggman laati 1939 puistoon kokonaissuunnitelman. Suunnitelmasta rakennettiin Helsingin olympialaisten jalkapallo-otteluita varten 1952 jalkapallostadionin katsomo. Bryggman suunnitteli Kupittaalle myös 1958 valmistuneen Kupittaan Hippodromin totalisaattorirakennuksen Hippoksentien varteen.
Vuonna 1971 valmistui Marjatta ja Martti Jaatisen suunnittelema Kupittaan urheiluhalli. Ravirata toimi Kupittaalla vuoteen 1973, jonka jälkeen raviradan paikalle rakennettiin velodromi ja pallokenttiä. Vuonna 1962 Kupittaalle valmistui tekojäärata. Se katettiin jäähalliksi 1973–1974. Jalkapallostadion sai uuden, Schauman Arkkitehtien suunnitteleman katsomon huolto- ja ravintolatiloineen 2003. Vuonna 2005 Kupittaan väliaikaiseksi tarkoitettu vanha jäähalli purettiin ja paikalle rakennettiin Arkkitehtitoimiston Siggen suunnittelema uusi jäähalli, joka valmistui 2006. Kupittaan puiston pohjoisreunalla, maauimalan ja urheiluhallin vieressä, on 1980-luvulta lähtien toiminut lasten ja nuorten elämyspuisto. |
Kuvaus
Kupittaan beach volley -kenttä