Hyrylän monitoimitaloksi rakennettu seurakuntakeskus valmistui vuonna 1967 arkkitehtitoimisto Kirmo Mikkola - Juhani Pallasmaan suunnitelmien mukaan.
Suomi rakentaa 4-näyttelyssä Hyrylän seurakuntakeskusta kuvattiin näin:
""Toteutus perustuu vuonna 1965 pidettyyn kutsukilpailuun.
Seurakuntakeskuksen tehtävänä on luoda Tuusulan päätaajamaan suunnitellun kuntakeskuksen yhteyteen monipuolinen kirkollisten ja vapaa-aikatoimintojen keskus. Seurakunnan pääkirkoksi jää edelleen Tuusulan historiallinen kirkko, mutta sen syrjäisen sijainnin ja puuttellisten huonetilojen vuoksi siirrettiin osa kirkollisesta toiminnasta seurakuntakeskukseen.
Asemakaavallisen ratkaisun lähtökohtana oli pitkä ja kapea tontti sekä pyrkimys muodostaa muurimainen, osittain köynnöskasveilla peitetty seinä ehdotetulle keskusta-aukealle. Kellotapuli ilmaisee rakennuksen luonteen ja osoittaa pääsisäänkäynnin. Erityisiä kirkollisia muotoaiheita ei ole haluttu käyttää.
Rakennuksessa on pyritty sisäisesti joustaviin toimintavyöhykkeisiin: salitilat, toimistot, nuorison kerhotilat ja lastentarha, liikuntasali sekä huoltotilat. Kilpailuehdotuksen sisältämistä päärakennukseen liittyvistä ulkotiloista jouduttiin kustannussyistä luopumaan. Seurakuntasalille, joka on vihitty käytettäväksi myös kirkkona, on annettu kokoava luonne.
Kantavat rakenteet ovat terästä. Yläpohja suunniteltiin tehtäväksi 480 x 480 cm2:n kokoisina betonielementteinä, mutta urakoitsija halusi tehdä laatan paikalla valettuna.
Toteutus perustuu vuonna 1959 pidetyn yleisen suunnittelukilpailun ehdotukseen ""hellitä mäkivyötä meridiaani"".
Rakennusmuotojen hahmottelu tapahtui kilpailuvaiheessa pääasiallisesti pienoismallityöskentelyllä. Lukuisista ""harjoitelmista"" valittiin kehityskelpoisin, ja sen pohjalta syntyi piirrustuksellinen esitys.
Työpiirrustusten valmistavana vaiheena laadittiin 1 : 10 mittakaavaiset pohjakaaviot kaikista ulkoseinistä aukko- ja verhoussovituksin. Näistä piirroksista määrättiin mittaamalla kaikki kantavan rakenteen mitoituspisteet, jotka sidottiin tontin kiintopisteisiin. Työpiirustuspohjat saatiin edellisestä mekaanisesti pienentämällä ja yhteen kokoamalla.
Kilpailuehdotuksessa ulkoseinät olivat liukuvalubetonia ja sisäseinien verhouksena akustisesti toimiva tiili. Toteutuksessa betoni on sisäpuolella, tiili ulkopuolella.
Kirkkosalin akustiset rakenteet on sijoitettu yläpohjan yhdensuuntaispalkiston palkkiväleihin. Näkyvänä pintana ovat vuorivillatäytteiset teräpeltiprofiilit, joiden takana on erisävyisiä vaimennuskoteloita. Lattiamateriaalina on hiekanruskea klinkkeri.
Kirkkosalin ikkunoissa on yksipuitteiset sisäänaukeavat lämpölasit. Ikkunat ovat osittain ylisuuria, jolloin niiden yhteyteen on sijoitettu pesuluukut. Ikkunat pestään sisäpuolelta nostokorista. Ikkunoiden sivusyvennyksessä on huoltotikas ylös katon rajaan sijoitettuja salin yleisvalaisima varten.
Kirkkosalia pienennettiin noin 15 % kilpailuehdotuksesta. Arkkitehtoninen perusluonne pyrittiin kuitenkin säilyttämään entisenä.""
Rakennuksen kattorakennetta ja sokkeliin asti ulottuneita ikkunoita on muutettu. |
Historia