SOLVALLAN OPISTON HISTORIAN PÄÄVAIHEITA
Naisvoimistelun voimahahmo Elli Björkstén (1870-1947) kertoi visiostaan eli ruotsinkielisestä, naisille suunnatusta liikunnallisesta koulutuskeskuksesta Tukholman olympialaisten 1912 jälkeen. Walborg Londén lahjoitti naisvoimistelijoille tontin Nuuksiosta Pitkäjärven rannalta. Tontti otettiin lahjoituskirjalla vastaan 1917. Elli Björkstén risti paikan Solvallaksi. Kesäkursseja varten tarvittiin rakennus, jota varten aloitettiin varojenkeräys.
Naisvoimistelijoiden alkuunpanemasta hankkeesta tuli laajempi ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen yhteinen hanke. Yhteistyö ruotsinkielisen Svenska Finlands Idrottsförbund SFI-järjestön miesten kanssa sinetöitiin 1938 ja Solvalla säätiö perustettiin. Vuoden 1940 olympialaisten saaminen Suomelle 1938 käynnisti ruotsinkielisten urheilujärjestöjen urheiluopiston suunnittelun.
1941 kurssit alkoivat
1950-luku perusrakenteiden luomisen aikaa
1960-luku laajentumisen aikaa
1964 25-vuotisjuhlat
1965 ensimmäinen urheiluopistolaki, Solvalla jäi sen ulkopuolelle
1967-68 1. kurssi urheilu- ja nuoriso-ohjaajalle
1970-luku voimakasta kehitystä
1971 kaksivuotinen liikunnanohjauskurssi alkoi, yksivuotiset kurssit jatkuivat
1978-82 viisivuotissuunnitelma opetusministeriön vaatimuksesta
1979 uusi laki valtionavusta urheiluopistoille
RAKENNUSHISTORIAN PÄÄVAIHEITA
Solvalla-huvila rakennettiin ja valmistui 1932. Se oli yksityiskäytössä pääasiassa Elli Björksténillä 1949 asti. Huvilan suunnitteli arkkitehti Kerstin Palmqvist, ja se oli valkoiseksi maalattu kaksikerroksinen hirsirakennus. Sotien jälkeen huvila oli julkisemmassa käytössä. Vuoteen 1973 saakka sen hoidosta vastasi Gertrud Wichmann.
Talvisodan jälkeen, syksyllä 1940, saatiin Solvallan ensimmäiset rakennustyöt käyntiin. Rakennustyöt valmistuivat 1941. Arkkitehti Bertel Liljeqvist antoi neuvoja ja suunnitteli käytännöllisesti katsoen kaiken Solvallaan kuolemaansa 1955 asti: 1941 hirsirunkoisen päärakennuksen Lilla Solvallan ja rantasaunan, 1949 alueen asemapiirroksen, uuden päärakennuksen Nya Solvallan (voimistelu- ja luentosali, kirjasto, asuintiloja), uimalan, urheilukentät, Lilla Solvallan korjauksen ja laajennuksen, 1951 talonmiehen rakennuksen. Nya Solvalla ja urheilukenttä valmistuivat vuonna 1953. Liljeqvist toi esiin, että rakennuskysymykset pitäisi ratkaista kokonaisuutena eikä yksitellen ja ettei yhteensopimattomia toimintoja tulisi sijoittaa saman katon alle, vaikka hankkeita olikin toteutettava niukoin varoin. 1966 alkaen arkkitehti Erich von Ungern-Sternberg oli usein mukana suunnitelmissa, samoin insinööritoimisto Kaista & Sebbas.
Urheiluopiston maa-aluetta laajennettiin joka vuosikymmen. Maanhankinnat maantien toiselta puolelta ratkaisivat urheilukentän ja ison urheiluhallin sijoituksen, samoin laskettelua, kuntoliikuntaa ja maastohiihtoa koskevat tarpeet.
Myös liikuntaympäristöjen rakennustyöt ulottuivat joka vuosikymmenelle: 1950-luvulla rakenettiin hyppyrimäki, 1960-luvulla lentopalloalue, slalomrinteestä tehtiin yhteistyösopimus ja henkilökunnan asuntola valmistui maantien varteen. 1970-luvulla tehtiin valaistut kuntopolut ja ladut, soutu- ja kanoottialue, 1980-luvulla mäelle urheiluhalli (insinööritoimisto Kaista & Sebbas kaikki suunnitelmat, arkkitehti Carl-Johan Slotte) ja urheilukentän yhteyteen ampumarata. Opiskelija-asuntolat 1 ja 2 nousivat samalle puolelle maantietä.
Ensimmäinen paikoitusalue rakennettiin autoitumisen myötä vuonna 1959. Seuraavina vuosikymmeninä pysäköintialueita laajennettiin ja asfaltoitiin. |
Kuvaus
Solvallan urheilukenttä