URHEILUOPISTON PERUSTAMINEN
Pohjanmaan urheiluopisto perustettiin Kuortaneen Aholankankaalle, joka on hiekkapohjainen mäntykangas puhdasvetisen Kuortaneenjärven itärannalla. Aholankankaalla järjestettiin jo 1900-luvun alkupuolella leiritoimintaa ihanteellisissa uinti-, retki- ja telttailuolosuhteissa, mm. naisten liikuntaleiri 1945-46 ja nuorison suurleiri 750:lle 1948.
Etelä-Pohjanmaalla virinneen ympärivuotisen kurssikeskushankkeen toteuttamiseksi perustettiin Pohjanmaan urheiluopistosäätiö 1947 ja 1949 Pohjanmaan urheiluopiston ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Jukka Uunila.
Sotien jälkeen, Pohjanmaan urheiluopiston kanssa samaan aikaan, Suomeen rakennettiin muitakin uusia urheiluopistoja: Eerikkilää, Suomen Ladun perustamaa Sotkamon Vuokatin urheiluopistoa, TUL:n opistoa Espoon Kauklahteen, nykyisin Savonlinnaan kuuluvaa Tanhuvaaraa ja Lohjan Kisakalliota (SNLL) sekä Espoon Solvallaa.
Vuonna 1950 Pohjanmaan urheiluopisto vihittiin ja kurssitoiminta alkoi. Uunila myi opistopalveluja monipuolisesti opiston ulkopuolisille tahoille. Urheiluopiston liikuntapaikat olivat myös kuortanelaisten käytössä, mm. 1953 järjestettiin opistolla sotainvalidien ensimmäinen virkistysleiri, myöhemmin 1970-luvulta alkaen kuntokursseja veteraaneille.
1970 sekä opiston että säätiön nimi muutettiin: Pohjanmaan urheiluopistosta tuli Kuortaneen urheiluopisto. Samana vuonna (1970) alkoi yhteistyö Kuortaneen yhteiskoulun kanssa, lukiossa toimi liikuntalinja. 1980-luvun jälkipuoliskolla liikuntapainotteisen lukion hanke eteni urheilulukioksi, ja opistolle rakennettiin myös asuntoja lukiolaisille. Vuonna 1994 urheilulukio vakinaistettiin ja 1997 uusi liikuntalukion koulurakennus valmistui urheiluopiston tuntumaan. Vuonna 1975 Kuortaneen urheiluopisto siirtyi urheiluopistolain piiriin, ja opistosta tuli oppilaitos ja valmennuskeskus.
URHEILUOPISTON ALUE
1947 Aholankaan alue vuokrattiin. Alueelle oli ihanteellisten ilmasto-olosuhteitten takia kaavailtu keuhkotautiparantolaa, joka toteutui Ylihärmään.
Aluetta laajennettiin 1960-luvulla ensimmäisen kerran, mm. uusi lisäalue, Sysilammin rantaan asti, peltoalue seuraavaksi; 1968 kantatie 66:n linjaus opiston ohi valmistui; 1970 asti opistolla oli vartioitu leirintäalue; 1980-luvulla Aholankankaan taimitarha ostettiin; 1990 vuokra-aluetta laajennettiin jälleen.
Opiston ensimmäiset rakennukset ja myöhemmät pienimittakaavaiset rakennukset rakennettiin mäntykangasalueelle, kookkaimmat liikuntarakennukset sen sijaan myöhemmin hankitulle mäntymetsän itäpuoliselle pellolle (mm. Kuortanehalli, jäähalli, Kuortaneen lukio, sen eteläpuolella sijaitsee vanhempi keskusurheilukenttä). Vuosille 1998-2007 laati Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus ja Viherteema Jyväskylä Aholankankaan maisemanhoito- ja käyttösuunnitelman mm. mäntykankaan arvojen suojelemiseksi.
URHEILUOPISTON RAKENNUSHISTORIASTA
1947 arkkitehti Einari Teräsvirta ihastui alueeseen ja laati opistosuunnitelmaluonnoksen, jonka toteuttaminen tuolloin arvioitiin liian kalliiksi.
1947 100 hengen opiston opistorakennuksen, saunan ja kenttien rakennuspiirustusten laatiminen annettiin insinööri Väinö Erkkilälle.
1948 rakennusluvat saatiin, 1948 ensimmäisenä valmistui hirsisauna. Matalan järven vuoksi laiturista tehtiin 111 metriä pitkä. 1990 vanha sauna purettiin ja uusi kivirunkoinen rakennettiin(suunnittelu Ekholm et Syrjänen).
Opiston päärakennus Eppula valmistui 1950. Arkkitehti Einari Teräsvirta laati piirustukset Eppulaa varten ja piirsi Eerikkilää samaan aikaan. Eppulalle saatiin rakennuslupa, mutta suunnitelma jäi toteutumatta liian kalliina. Seinäjoen kauppalaninsinööri Väinö Erkkilä piirsi kolmikerroksisen toteutetun puurunkoisen talon, jossa oli mm. voimistelusali ja painihalli, ruokasali, keittiö, luentosali ja vuodepaikkoja. Eppula korvattiin vuonna 2005 uudella päärakennuksella, jonka yhteyteen valmistui myös liikuntahotelli.
1950-luvulla opiston johtajana oli Jukka Uunilan aikana alueelle nousi rakennus joka vuosi. Myöhemminkin, eritoten 1980-luvulla, rakentaminen urheiluopiston alueelle on ollut vilkasta. |