Jokivarteen rajautuvalla tontilla oli aina sotien jälkeiseen aikaan saakka kyläasutukseen kuuluva maatila sekä sen rantaniittyjä ja -peltoja. Seinäjoen kauppala, vuodesta 1960 kaupunki kasvoi sotien jälkeen, jolloin tällöin rakennetun Kirkkokadun varrelle keskittyi julkista rakentamista. Sodan jälkeen laaditussa kaavasuunnitelmassa Urheilutalon alue on merkitty Alasen puistoksi.
Suomalaiset osallistuivat 1970-luvulla aktiivisesti kansainvälisen arkkitehtiliiton UIA:n (International Union of Architects) Sports and Leisure –työryhmään. 1977 UIA:n, opetusministeriön ja SAFA:n yhteisesti järjestämä kansainvälinen seminaari ”Sports and Leisure” järjestettiin Aulangolla. Seminaarissa kattavan kunnallisen liikuntapaikkaverkoston hierarkkinen suunnittelu oli keskeinen aihe. Samassa yhteydessä järjestettiin Suomen rakennustaiteenmuseossa samanniminen näyttely, jossa esiteltiin suomalaisia liikuntaympäristöjä. Näyttelyjulkaisuun oli koottu ansiokkaita liikuntapaikkasuunnitelmia Suomesta. Yksi niistä oli Seinäjoen uimahallin ja sitä ympäröivän liikunta-alueen suunnitelma.
Seinäjoen urheilu- ja uimahallirakennuksesta järjestettiin arkkitehtikilpailu, jonka voittivat vuonna 1973 arkkitehdit Markku Ikola ja Antti Ilveskoski. Rakennuksen ympäristöön varattiin tila jäähallille ja mm. tenniskentille, jotka eivät kuitenkaan toteutuneet. Pallokenttä ja lentopallokenttä valmistuivat 1978. |
Kuvaus