Kunnallisneuvos P.C. Rettig rakennutti 1860-luvulla paviljongin Samppalinnanvuoren rinteelle, Turun silloisen pääsataman edustalle. Paviljongin puistoympäristön suunnitteli 1865 ruotsalainen maisema-arkkitehti Knut Forsberg. Rettig luovutti paviljongin sen valmistuttua kaupungin hallintaan.
1880-luvun lopulla Turun kaupungin Istutustoimikunta antoi puiston pohjoisrinteen suunnittelun Ruotsista Suomeen muuttaneelle A.F. Rydbergille, joka laati suunnitelman 1890. Puiston rinteeseen istutettiin lehmuksia, vaahteroita ja havupuita sekä rakennettiin koristelampi nykyisen maauimalan kohdalle. Rydbergin suunnitelmaa ei kokonaisuudessaan toteutettu heti, mutta asiaan palattiin jo vuonna 1898. Tuolloin kaupunginvaltuutettu von Heideken ehdotti kaupunginvaltuuston kokouksessa pitkää heinää kasvavan Samppalinnan ylätasangon rakentamista puistoksi. Von Heideken sai tukea vastavalitulta kaupunginpuutarhuri M. Hammarbergiltä, jonka toimesta Samppalinnan ylätasanko rakennettiin puistoksi 1900-luvun alussa. Samppalinnaa ei rakennettu perinteiseksi maisemapuistoksi ja promeneeraus-paikaksi, vaan sinne rakennettiin ajan uusien arvojen mukaisesti peli- ja leikkikenttä. Tuolloin puistot nähtiin kaupungin keuhkoina, terveyttä ylläpitävinä keitaina, joissa tuli olla mahdollisuus aktiivisen, terveyttä ylläpitävän toiminnan harjoittamiseen.
Nykymuotonsa puisto sai 1950-luvulla. Arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema maauimala valmistui puistoon 1953. |
Kuvaus
Samppalinnan maauimala