1930-luvulla Helsinki valmistautui järjestämään olympialaiset ja vastaanottamaan urheilijoita ja yleisöä kaikkialta maailmasta. Kaupunkiin nousi urheiluareenoita sekä erilaisia palveluita, kuten majoitus- ja liikennerakennuksia. Olympialaisilla perusteltiin koko kaupungin kohennusta. Keväällä 1940 olympiakisat peruttiin sotien takia. 1952 kesäolympialaiset järjestettiin Helsingissä. Tuolloin 1930-luvun urheilurakennukset palvelivat kisoja, katsomot usein hieman laajennettuna.
Kansainväliset urheilulajivaatimukset sanelevat olympialaisten kilpailupaikkojen suunnittelua. Itse ratojen, altaiden ja kenttien lisäksi tulevat urheilijoita, huoltoa, henkilökuntaa sekä yleisöä ja tiedotusvälineitä palvelevat tilat. Kilpailupaikkojen tulee sijaita liikenteen osalta joustavasti sekä majoitukseen että toisiinsa nähden. Helsingissä oli sujuvaa sijoittaa olympiarakennukset eri puolille kaupunkia urheilutarkoituksiin varattuihin puistoihin ja Keskuspuistoon. Lajivaatimusten lisäksi tutkittiin monikäyttöisyys, ei pelkästään urheiluun vaan kaikenikäisten kaupunkilaisten kuntoiluun ja virkistykseen. Urheilulaitosten rakentaminen nähtiin työ- ja kaupunkikulttuurissa yhteiskunnan velvollisuudeksi.
Olympiastadionin arkkitehtikilpailuohjelmassa 1932 sanottiin, että ""Stadionin tulee saada sellainen arkkitehtooninen muotoilu, joka vastaa koko maan urheilukeskuksen arvoa"". Stadionista haluttiin sekä urheiluareena että kansanjuhlien pitopaikka. Kaksivaiheisen kilpailun voittivat arkkitehdit Toivo Jäntti ja Yrjö Lindegren. Rakennesuunnitelmat laati diplomi-insinööri Uuno Varjo. Maastotyöt alkoivat 1934. Stadion vihittiin käyttöön 1938, itäkatsomo oli tuolloin rakentamatta. Kun Tokio 1938 luopui vuoden 1940 olympialaisten järjestämisestä, kisat annettiin Helsingille. Stadionin itäkatsomo ja väliaikainen puukatsomolaajennus rakennettiin. 1952 olympialaisia varten betonikatsomo laajennettiin ja sitä puolestaan laajennettiin väliaikaisella puukatsomolla. Toimistot eteläkaarteeseen valmistuivat 1955 ja retkeilymaja pohjoiskaarteeseen 1961. Museosiipeä on laajennettu kolmesti vuosina 1963, 1984 ja 1992. 1980-luvulta alkaen uusi sukupolvi ja omistaja, Helsingin kaupunki, sai vastuulleen perinteikkään rakennuksen. Stadionin muutos- ja korjaustyö valmistui 1994 pääarkkitehtina Markku Aalto. |
