1851 Henrik Borgströmin perustama yhtiö vuokrasi kaupungilta laajan alueen Töölönlahden pohjoispuolelta, rakennutti alueelle kävelyteitä ja perusti kesäravintoloita. Alueen kallioinen luonto säilytettiin. Alue oli etäällä Vironniemelle siirretyn kaupungin keskustasta. Borgströmin lahjoitusvaroilla Helsingin puutarhayhdistys rakennutti talvipuutarhan. Aluetta kutsuttiin Töölön puistoksi kunnes se 1880-luvulla nimettiin Eläintarhaksi tuolloisen eläintarhan perustamishankkeen ansiosta. Nimi virallistettiin 1909. Helsinki-Hämeenlinna rata valmistui 1856, Eläintarhassa oli oma pysäkki.
Urheilutilojen sovittaminen puistoon alkoi 1890-luvulla ensimmäisten olympiakisojen innoittamana. Eläintarhan ensimmäisiä liikuntarakennuksia edustivat pyöräilyrata 1897-1903 ja sen korvannut Eläintarhan urheilukenttä sekä messuhallin paikalla vuosina 1910-1940 sijainnut Hippodromi.
Kaupunginpuutarhuri Svante Olsson laati 1914 suunnitelman urheilupuistosta Eläintarhaan. Suunnitelmaan vaikuttivat asemakaava-arkkitehti Bertel Jungin Keskuspuistosuunnitelmat 1911 sekä opintomatka Saksaan. Suunnitelmassa oli erillinen urheilualue naisille ja miehille. Naisten alueen viereen Olsson suunnitteli lasten leikkipaikan ja kahlausaltaan. Naisille ja lapsille suunniteltu alue jäi toteutumatta. Urheilupuiston toteuttaminen väistyi myös maailmansodan ja sisällissodan epävakaisen ajan vuoksi. Ainoastaan yksityisenä hankkeena toteutettu Suomen ensimmäinen nurmikenttä eli Töölön pallokenttä valmistui 1915 paikalle, johon oli suunnitelmissa kaavailtu useita kenttiä.
Stadion-säätiö järjesti puisto- ja urheilutarkoituksiin varatun Eläintarhan alueen käyttösuunnittelusta ""Helsingin stadionin ja urheilupuiston aatekilpailun"" 1929-1930. Alueella sijaitsivat jo tuolloin Eläintarhan urheilukenttä ja Töölön Pallokenttä.
Helsingin kaupunginvaltuusto asetti kilpailutoimikunnan 1929 ja kilpailu ratkesi keväällä 1930 rakennuspiirtäjä O.J. Enrothin voittoon. Kriitikot, erityisesti arkkitehtipiirit, vastustivat noin 48 hehtaarin alueen uhraamista kokonaan urheilulaitoksille ja liikuntapaikoille, koska Keskuspuisto ja kallionen maasto, erityisesti Tivolinmäen kalliot, haluttiin suojella. Myös alueen liikennejärjestelyt keskusteluttivat.
Stadion-säätiön julistama Olympiastadionin luonnoskilpailu pidettiin 1932-1933. Pallokentän itäpuolella sijaitseva Tivolinmäki oli jo aiemmin seuloutunut Olympiastadionin sijoituspaikaksi, joskaan ei yksityiskohdissaan alueen käyttösuunnittelusta pidetyn kilpailun voittaneen ehdotuksen mukaisesti. Tavoitteena oli saada Suomeen vuoden 1936 olympiakisat, joita Suomi haki.
Arkkitehtien Toivo Jäntti ja Yrjö Lindegrenin suunnittelema stadion valmistui keskenräisenä 1938, jolloin Japani oli luopunut 1940 olympiakisojen järjestelyistä ja kisat annettiin Suomelle ilman hakua. Kisat peruuntuivat kuitenkin maailmansodan laajenemisen seurauksena. Olympiakisat pidettiin Helsingissä 1952, jolloin stadionin itäkatsomo rakennettiin ja se sai väliaikaisen puukatsomon kisojen ajaksi. Vuoden 1952 kisoja varten viimeisteltiin lisäksi 1930-luvulla rakennetut Kisahalli, Uimastadion ja Töölön pallokenttä.
Liikuntapuiston aluetta on käytetty virkistys- ja urheilukäytön lisäksi kokoontumiseen mm. SDP:n vappumarssit alkoivat liikuntapuistoon kuuluvalta Mäntymäeltä. Vuosina 1932 - 1963 Eläintarhassa järjestettiin äitienpäivänä Eläintarhan ajot, jossa alueen tieverkkoon tukeutuneet kilpailut keräsivät kymmeniä tuhansia katsojia.
Alueen rakennuskanta on eri vuosikymmeninä täydentynyt, 1966 valmistui Helsingin jäähalli, 2000 jalkapallostadion ja 2006 skeittiparkki. |
Kuvaus
Eläintarhan jalkapallostadion