Suomen ensimmäinen yleinen teollisuusnäyttely järjestettiin 1876. Vuosittaisten yleis- ja erikoisnäyttelyiden vakiinnuttua Suomen Messut Osuuskunta rakennutti Messuhallin. 1933 järjestetyn suunnittelukilpailun jälkeen rivakka rakentaminen alkoi kesällä 1934 ja päättyi vajaan vuoden kuluttua avattuihin suurmessuihin.
Antero Pernaja ja Ragnar Ypyä avustajanaan Martta Martikainen voittivat suunnittelukilpailun, johon saapui 42 ehdotusta. Alvar Aalto palkittiin kolmannella sijalla – joskin Arkkitehtiliiton tuomarit Yrjö Lindegren ja Uno Ullberg pitivät Aallon ehdotusta parhaimpana. Kilpailun jälkeen pyydettiin voittajia korjaamaan ehdotuksiaan huomioimalla Suomen Messujen toivomukset, sen perusteella suunnittelu tilattiin kilpailussa toiseksi tulleilta arkkitehdeiltä Aarne Hytöseltä (1909-1972) ja Risto-Veikko Luukkoselta (1902-1972).
Olympiastadionin - jonka suunnittelun loppukilpailu järjestettiin samana vuonna - naapuriin rakennettiin messu- ja näyttelytila, mutta myös urheiluun, kokouksille, juhliin ja konsertteihin soveltuva sali yli 7 000:lle katsojalle. 1940 olympialaisten nyrkkeily, paini ja painonnosto oli määrä kilpailla Messuhallissa. Monikäyttöisyyden ratkaiseminen ja neljän verkkopallokentän (tennis) sovitus aiheutti jo suunnittelukilpailuun osallistuneille vaikeuksia.
Rakenteet, kokonaismuoto ja ainevalinta ratkaistiin taloudellisten, akustisten ja rakennustaiteellisten perusteiden mukaan. Hytönen ja Luukkonen paneutuivat myös edistykselliseen koneelliseen ilmanvaihtoon sekä eri tilaisuuksien luonteen mukaan muuntuvaan, luonnon- ja sähkövalon hyödyntävään valaistukseen. Rakennuksen varustukseen kuului elokuvahuone, ravintola, radiointiverkko sekä autojen sisäänajo- ja kulkureitit.
Suuren hallin - tilaa mainostettiin tuolloin Suomen suurimmaksi - kattotuolit ovat rautabetonisia 2-nivelkaaria, jotka lepäävät kaarten suuntaisten rautabetoniseinämien varassa. Kaaren horisontaalivoiman ottaa osittain rautavetotanko, osittain betoniseinä. Hallin välikattona on vetotankojen varaan ripustettu, kaareva lautakatto, joka on verhottu insuliittilevyllä. Rakenteet suunnittelivat Yrjö Oksanen, Artur Rosendahl ja V. Hintikka. Rakentaja oli Oy Constructor.
Kaarikatteinen, suorakaiteinen, valkoiseksi maalattu rakennus sai runsaasti ikkunapintaa. Ikkunaton julkisivu vältettiin omistamalla näyttelyrakennuksen katutason julkisivut suomalaisia tuotteita esitteleville näyteikkunoille. Geometriset, alaspäin viistotut tukirakenteet toistoineen antavat tilalle ominaisluonnetta yhdessä harkitun ylävalaistuksen kanssa. Päätilan muuntuvuus toteutettiin modernilla tekniikalla.
Messuhalli oli edelläkävijä kaarihalleille. Valtakunnan tärkeimmän stadionin lähinaapuruus sitoi ja velvoitti Messuhallin suunnittelijoita tavoittelemaan korkeaa arkkitehtonista laatua.
Samat arkkitehdit suunnittelivat Messuhallin laajennuksen, toisen salin, joka valmistui 1952 olympialaisiin. Uuden Messuhallin valmistuttua Länsi-Pasilaan muutettiin Töölön Messuhalli kisahalliksi, jonka salit tulivat liikuntakäyttöön. |
