Salpausselän hyppyrimäkiä on niiden historian aikana muunneltu, korjailtu, purettu ja uusia on rakennettu lukuisia kertoja.
Ensimmäinen puurakenteinen hyppyrimäki valmistui joulukuussa 1922 norjalaisen insinöörin Robert Pehrssonin piirustusten mukaan. Mäkeä korotettiin seuraavan talvena, jolloin siinä mahdollistuivat 40 metrin pituiset hypyt. Talvella 1931–1932 suurmäkeä korotettiin jälleen ja mäkimonttua syvennettiin arkkitehti Kaarlo Könösen suunnitelmien mukaan Salpausselän kisojen 10-vuotisjuhlakisoja varten. Korotetussa mäessä pystyttiin hyppäämään yli 50 metrin mäkiennätys. Itse juhlia kunnioitti läsnäolollaan presidentti P. E. Svinhufvud. Suurmäki purettiin 1937 ja uusi 70 metriin korotettu versio rakennettiin 1938 maailmanmestaruushiihtoja varten. 1948 mäkeä korotettiin ja monttua syvennettiin.
1950-luvun alussa, suurmäen kunnostustöiden tullessa harkintaan, alettiin ensimmäisen kerran keskustella hyppyrimäen toteuttamisesta betonirakenteisena. Hanke jäi kuitenkin meneillään olevan asemakaavoitustyön jalkoihin. Asemakaavoituksessa esitettiin vuonna 1953 alueen uudelleen järjestämistä siten, että hyppyri sijoittui alueen länsilaitaan nykyiselle paikalleen. Lopullinen yleissuunnitelma alueelle saatiin 1956 ja sen pohjalta tehtiin suunnitelma kilpailukeskuksen rakennusten sijoittamisesta. Asemakaava-arkkitehtina toimi Paul G. Roth ja rakennussuunnittelusta vastasi arkkitehti Arvi Lepikkö.
Vuonna 1968, urheilukeskuksen siirryttyä kaupungin hallintaan, kaupunki sitoutui rakentamaan alueelle uuden 90 metrin mäen. Suunnittelu käynnistyi välittömästi. Nykyisen suurmäen suunnittelivat arkkitehdit Sulo Järvinen ja Erik Liljeblad. Mäkiprofiilin määritti arkkitehti Ole Gottleben. Esijännitetyt betonirakenteet suunnitteli Insinööritoimisto Reijo Puolanne ja Knit (DI Pertti Piirta). Vuonna 1972 valmistunut hyppyrimäki palkittiin vuoden 1971 betonirakenteena. Suurmäen kanssa samoihin aikoihin suunniteltiin tuomaritorni (1970) ja mäkikatsomo (rakennettiin 1972) arkkitehti Erik Liljebladin toimesta.
Lahden hiihtokeskus uusittiin 1977 lähes täydellisesti seuraavana vuonna pidettäviä hiihdon pohjoismaisten lajien maailmanmestaruuskilpailuja varten. Suurmäen viereen valmistui teräsristikkorakenteinen 70 metrin normaalimäki tuomaritorneineen. Sen suunnitteli arkkitehti Väinö I. Castrén. Rakenteet toteutettiin Insinööritoimisto Pontekin suunnitelmien mukaan.
Alueelle suunniteltiin myös toinen teräsristikkorakenteinen mäki maailmanmestaruuskilpailuja varten. 50 metrin pikkumäki valmistui 1978 arkkitehti Raimo Siljanderin suunnittelema.
Maailmanmestaruuskisoja varten rakennettiin myös katsomo uimalan pukusuojarakennuksen taakse rinteeseen. Mäkikatsomo rakennettiin maavaraisena ja siihen tuli seisomapaikkoja noin 8000 hengelle. Mäkikatsomon peruskorjaus tehtiin vuosina 2006–07. Istuimet uusittiin ja sisätilat järjesteltiin monin osin uudelleen.
Nykyisten mäkien profiilit ja lähtötasot sekä tuomaritornit ovat muuttuneet niiden rakentamisen jälkeen toistuvasti. Ensimmäisen kerran niitä muutettiin ja laajennettiin 1980-luvun lopulla. Tuolloin mm. suurmäkeen rakennettiin hiihtohissi ja mäen huipulle lämpiö ja näköalatasanne. Suunnittelun teki RA Raimo Louko Lahden kaupungin teknisestä virastosta. |
Kuvaus