Lahden urheilutaloa alettiin suunnitella jo 1930-luvulla Helsingin olympialaisten innostamana sekä täydentämään Lahden liikuntapaikkoja ja –mainetta. Rakennukselle etsittiin pitkään sijoituspaikkaa, ja 1949 se päätettiin rakentaa arvopaikalle keskelle kaupunkia, Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun kulmaan. Talon suunnitteli Suomen johtava urheilurakennusarkkitehti ja olympiamitalisti Ilmari Niemeläinen. Rahoitusongelmat kaatoivat hankkeen. Niemeläisen kuoltua vuonna 1951 suunnittelutehtävä annettiin lahtelaiselle Unto Ojoselle, jonka piirustukset valmistuivat vuonna 1956.
Talon sijoituspaikkakin muuttui, sillä urheilurakentaminen ja –ympäristöt alkoivat yhä enemmän eriytyä sodanjälkeisen kaupungistumisen myötä. Urheilutaloa ei enää nähty osana keskustaa, vaan se päätettiin rakentaa täydentämään Lahden muuta liikuntamaisemaa, Kisapuiston ja Urheilukeskuksen viereen. Sijoitukseen vaikutti varmasti myös ammatti- ja oppikoulujen läheisyys, sillä valtion urheilulautakunnan 1954 antaman ohjeistuksen mukaan koululiikunnan tarpeet tuli ottaa urheilurakentamisessa huomioon. Urheilutalon rakentamisessa oli muiden tahojen ohella mukana myös karjalaisia urheiluseuroja, ja näin siitä tuli osa karjalaisen rakennustoiminnan keskeistä ympäristöä, entistä Fellmanin peltoa, johon sijoittui runsaasti evakuoitujen liike- ja teollisuusyritysten, koulujen, seurakuntien ja kulttuurilaitosten toimintaa.
Lahden urheilutalo valmistui 1957. Se rahoitettiin laajalla pohjalla, lahtelaisille suunnatulla ovelta ovelle -kampanjalla, romunkeräyksellä, liike- ja teollisuuslaitosten lahjoituksin ja urheiluseurojen liikuntatempauksin. Kaupunki tuki hanketta muun muassa lahjoittamalla tontin ja kustantamalla yhtä suuren osan rakentamisesta kuin yksityiset yhteensä. Kaupunki oli hanketta varten perustetun Urheilutalosäätiön jäsen.
Urheilutalo rakennettiin Unto Ojosen tuon ajan arkkitehtuurille tyypillisestä punatiilestä vaalein rappauskorostein. Rakennus on mittasuhteiltaan sympaattinen, ja se muistuttaa hahmoltaan enemmän kookasta omakotitaloa kuin liikuntahallia. Talon rakenne perustuu puolitoista metriä korkeille betonikannattajille. Se varustettiin ajan mittapuun mukaan suorastaan ylellisesti, sillä siellä oli muun muassa katsomotilat, joita ei yleisesti toteutettu urheilutalohankkeiden yhteydessä. Pukukoppien yhteydessä olivat suihkut, ajan uutuus sekin.
Urheilutaloa laajennettiin 1967, suunnittelijoina olivat rakennusarkkitehdit Ossi Rajala ja Ilpo Hälvä. |
