Suomen urheiluopisto syntyi tarpeesta järjestää koulutusta urheilujohtajille. Urheiluopiston isän, Lauri ""Tahko"" Pihkalan ajatus perustui Yhdysvaltain matkalla 1907 saatuihin ideoihin. 1919 valtioneuvosto asetti sotaministerin esityksestä komitean harkitsemaan urheiluopiston perustamista (Wilskmanin komitean).
1920 valmistui (ns. Oeschin komitean) mietintö johtajien ja ohjaajien valmistuslaitoksesta, 1924 SVUL:n toimikunta ryhtyi kehittämään asiaa. 1927 perustettiin Suomen Urheiluopiston Kannatusosakeyhtiö, valittiin johtokunta ja ensimmäinen varsinainen urheiluopisto perustettiin.
Urheiluopiston paikaksi valittiin Suomen entisen, 1901 lakkautetun sotaväen leirialue - Vierumäen kenttä. Paikka oli toiminut autonomian aikaisen Heinolan pataljoonan leirialueena (1897-1900). Paikalla oli järjestetty ampumaleirejä ja maastoharjoituksia.
1929 solmittiin metsähallituksen kanssa sopimus 83 hehtaarin käyttöoikeudesta. Riittävän kaukana kaupunkien kiusauksista sijaitseva opistoalue oli luonnonoloiltaan ihanteellinen: Salpausselän pohjoisella haarakkeella, Pikku-Salpausselällä, oleva harjumuodostuma, laajat tasaiset kankaat, Valkjärvi (kirkas lähdejärvi) ja Suurjärvi sekä seitsemän pientä järveä ympäröivät aluetta.
1930 järjestettyyn arkkitehtuurikilpailuun tuli 21 ehdotusta. Kilpailun voittajaksi nousi arkkitehti Erik Bryggmanin suunnitelma. Toiseksi sijoittuivat Antero Pernaja ja Ragnar Ypyä, kolmanneksi Alvar Aalto. Raatia miellytti Bryggmanin ehdotuksessa opiston päärakennuksen edullinen sijoittaminen. Kiitosta sai myös yleisratkaisu, asemakaavan käsittely, yksityiskohtien harkittu ratkaisu, valaistuksien ja kauniiden näköalojen tarkoituksenmukainen hyväksikäyttö sekä opiston tehtävää vastaava ulkonäkö.
Niin rakennuttajat kuin Bryggman tutustuivat suunnittelua varten vastaaviin ulkomaisiin kohteisiin. Bryggman matkusti Puolaan, Saksaan ja Tanskaan tutkimaan urheilupaikkoja. Rakentajaksi valittiin Lahden varavankila ja työt alkoivat 1931. Päärakennus valmistui 1936. Opisto vihittiin käyttöön 1937 kahden tuhannen arvovieraan läsnä ollessa. Vihkiäisissä puhui tasavallan presidentti Kyösti Kallio.
Erik Bryggman suunnitteli Vierumäelle päärakennuksen lisäksi useita rakennuksia, mm. urheiluopiston rantasaunan (1931) sekä sen tilalle myöhemmin rakennetun saunan, asuinrakennuksia (1930- ja 1940-luvuilla) ja uimahallin (toteutumaton ehdotus 1954).
1930-luvulla alueelle rakennettiin tie ja 40-luvulla alueelle ulotettiin rautatie. Seisakkeen nimi oli ”Urheiluopisto”. Opistoalueelle rakennettiin ensi töiksi myös Bryggmanin laatiman alueen yleissuunnitelman pohjalta erilaisia kenttiä. Ensimmäinen jalkapallokenttä valmistui 1935. Tämän jälkeen valmistui kaksi tenniskenttää 1936, sekä jääkiekkokentän pohja ja koripallokenttä 1939. Vanhimman kentän taakse tehtiin harjoituskenttä 1950. Samana vuonna aloitettiin kolmannen urheilukentän rakentaminen ja Valkjärven pohjoisrinteelle raivattiin laskettelun tekniikkarinne. Kenttien rakentaminen ja uusiminen oli ja on yhä osa opiston jatkuvaa rakentamista.
Monia pienempiä rakennushankkeita toteutui, kuten arkkitehti Toivo Salervon suunnittelema venevaja. 1949 rakennettiin kenttäpukusuoja sekä nykyisen urheiluhallin kulmalle suksihuoltoa varten hirsinen suksivaja, eli ”paahtimo”. 1951 uusittiin lämpökeskus ja rakennettiin vihanneskellari. 1955 vuorossa oli puusepän verstas.
Alueen laajeneminen ja mittava rakentaminen on ollut 1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen jatkuvaa. Rakennuskohtaiset historiatiedot on laadittu erikseen. Alueen asemakaava hyväksyttiin 2006. |
Kuvaus
Vierumäen golfkenttä