 |
|
KARTTAHAKU |
| esimerkkejä liikuntaympäristöistä maakunnittain |
|
|
 |
|
|
 Lajikehitys |
| HIIHTO
Perinteinen liikkumismuoto pitkien matkojen Suomessa talvisin. Kilpailulajina oli1910-luvulle saakka tasamaahiihto jäällä. Rautatieverkon kehitys tuki hiihtokilpailujen suosion kasvua. Kaupungistumisen ja latujen rakentamisen myötä hiihdosta tuli sodan jälkeen merkittävä kuntoilumuoto, jolloin laturetket ja massahiihdot yleistyvät. 1860-luvulla paikallisia hiihtokilpailuja 1879 ensimmäinen uutisoitu hiihtokilpailu, mukana myös naisosallistujia. 1889 Oulun hiihdot alkavat, suurin säännöllisesti järjestetty kisa. 1908 ensimmäinen liitto, 1909 SVUL hiihtojaos (Suomen hiihtoliitto), 1. SM-kisat. 1911 naisten hiihto SM-kisoihin. 1916 ensimmäinen murtomaahiihtokilpailu Puijolla 1920-luvulla suomalainen tasamaahiihto väistyy norjalaisen murtomaahiihdon tieltä. 1922 SVUL määräsi SM-radat vedettäväksi murtomaastoon. 1923 ensimmäiset Salpausselän kisat, Tahko Pihkala, hyvät junayhteydet ja vaativat maastot. 1927 Ounasvaaran kisat 1929 Puijon kisat 1938 Suomen Latu perustetaan, tavoitteena kehittää hiihtoa kansanurheiluna, ei kilpailutoimintana. Latuyhdistykset raivaavat ja merkitsevät latuja. 1946 ensimmäinen kansanhiihto 1955 laturetket alkavat, mm. Pirkan hiihto 1974 Finnlandia-hiihto 1980-luvulla yleistyy luisteluhiihto, FIS kumosi hiihtotyylin rajoitukset 1984. 1987 luistelu ja perinteinen tyyli arvokisojen kilpailumatkoiksi. MÄKIHYPPY 1886 mäkihyppykilpailuja järjestettiin Helsingissä ja Kuopiossa. Hyppyrit rakennettiin luonnonrinteeseen. 1904 Helsingin Alppilassa hypättiin luonnonrinteessä, 1911 kilpailtiin Puijon rinteeseen rakennetussa hyppyrimäessä. 1905 ensimmäiset piirustusten mukaan rakennetut mäet rakennettiin Helsingin Alppilaan ja Kajaaniin. 1914 ensimmäiset SM-kisat Viipurissa. 1923 Lahden Salpausselän ensimmäiset talvikisat järjestettiin ja mäkihyppykisoissa hypättiin 35 metriä. 1929 Kuopion Puijon kisojen ensimmäiset mäkikilpailut järjestettiin. Jo edeltävinä talvina rakennettiin Puijon Peipposen rinteeseen puinen hyppyrimäki. 1928 valmistui Puijon uusi puinen hyppyrimäki. 1927 Suojeluskunta otti mäkihypyn lajivalikoimaansa. NS. ALPPILAJIT 1934 Suomen ensimmäinen slalom-rinne Kauniaisten Bad Grankullaan. 1934 Suomen ensimmäiset pujottelukilpailut Kuopion Puijossa. 1935 hiihtoliitto otti pujottelu- ja syöksyhiihdon tunturihiihtokurssiensa ohjelmaan, ensimmäiset Enontekiössä, Puijossa slalom-kurssit aktiivihiihtäjille. 1936 Mutkamäenlasku, suomenkielinen lajiopas julkaistaan 1937 Sallatunturilla ratkaistiin 1. SM syöksylaskussa, pujottelussa, naisten 1. pujottelukisa 1939 Puijossa 1939 Kiianlinnan pujottelumäki raivattiin 1948 1. suomalaisosallistuja olympialaisten alppilajeissa 1960-luvun jälkipuoliskolla alkaa laajamittainen lasketteluturismi. |
| Luonti: 7.4.2011 Viimeisin muutos: 25.11.2013 |
| Ympäristöt |
| TALVIURHEILUN RAKENTAMISEN PÄÄVAIHEET
Aina 1900-luvun alkuun saakka talviurheilun eri lajien tiloina olivat luonnon tarjoamat puitteet. Varsinaisten pysyvien rakenteiden, rinteiden, latujen ja hyppyrimäkien rakentaminen alkaa hitaasti kasvavana ilmiönä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Kehitystä vauhditti matkailun kehitys ja kilpailut: Lahden Salpausselän kisat 1923, Ounasvaaran talvikisat 1927 ja Puijon kisat 1929. Varsinainen kasvu alkaa sotien jälkeen osana kaupungistumista, matkailua, autoistumista ja elintason nousua. Mäkiolosuhteita edellyttävät lajit keskittyvät jo varhain toistensa tuntumaan, jolloin syntyi hiihtokeskuksia, joissa on yleensä laskettelurinne ja hiihtolatuja sekä usein hyppyrimäki ja palveluina ravintola- ja majoituspalveluita. Myöhemmin, erityisesti Lapissa, niistä on kehittynyt monipuolisia matkailu- ja lomakeskuksia tai kaupunkien yhteydessä ympärivuotisia urheilupuistoja. HYPPYRIMÄET Suomessa oli 1930-luvulla 150 hyppyrimäkeä, joista puolet olivat Suojeluskunnan rakennuttamia. Suurimmat, yli 50 metrin mäet olivat Mäntässä, Ounasvaaralla ja Tainionkosken Ukonniemessä. Luonnonmäki ja puurakenne pysyivät käytössä aina 1950-luvulle saakka. Suurimmat sodan jälkeiset mäet olivat Salpausselän 80 metrin ja Puijon 90 metrin mäet. Mäkihyppy oli sotien jälkeen suosittua ja kansainvälinen menestys toi lisää intoa. Yli 30 metrin mäkien määrä kasvaa sotien jälkeen 63 mäestä kymmenessä vuodessa 123 mäkeen. Niiden lisäksi on lukuisia pienempiä mäkiä. Mäkien kasvaessa yhä korkeammalle kohoavat puuristikkorakenteet vaihtuvat 1960-luvulla betoniin kun Kouvolan 1961, Ounasvaaran 1962, Jämsän 1964, Jyväskylän 1964, Hämeenlinnan 1968 ja Salpausselän 1972 betonimäet valmistuvat. Rukan suurmäki valmistuu 1964, ja ensimmäiset yli 100 metrin hypyt hypätään Suomessa. 1970-luvulla suosioon tulevat mäkiryhmät, joissa suuren mäen viereen rakennetaan pienempiä mäkiä. Niistä näyttävin on Lahden 1978 MM-kisoihin valmistunut mäkitripla. Vastaava kokonaisuus on Kuopion mäkikeskuksessa. Suomen suurin mäki on Rukalle 1996 valmistunut HS-142 -metrin mäki. Laji on 2000-luvun vaihteessa keskittynyt yhä harvemmille paikkakunnille, kun lukuisten vanhojen ja pienien puumäkien tilalle ei ole enää rakennettu kovin helposti uusia hyppyrimäkiä. KOHTI HIIHTOKESKUKSIA 1934 laskettelurinne Bad Grankullan kylpylän yhteyteen 1936 Kolille Lieksaan raivattiin pujottelurinne. 1938 Pallaksen tunturihotelli 1939 pujottelurinne Kiianlinna, Turenki raivattiin, 1950 1. hiihtohissi Lahden Salpausselkä: Uusi hiihtokeskus syntyi, 1935-36 hyppyrimäki, latuverkosto, slalomrinne, urheilukenttä/pikaluistelurata. Hyvinkään Sveitsi: hyppyrimäki ja maastoladut 1930-l. Puijon alue: maisema- ja luonnonsuojelualueena merkittävä jo 1800-l, kelkkamäki 1913, talvikisat 1916, hyppyrimäki 1911, Puijon laelle 1929, 1936 pujottelumäki, Sodan tuhojen jälkeen Lappiin syntyvät hiihtokeskukset: 1947 uusi hotelli Pallas harjannostajaisvaiheessa Pallastunturilla (arkkitehti Jouko Ylihannu). Matkailumajat Ivaloon ja Vuotsoon. Kilpisjärven matkailuhotellin aloitus. 1950-luku, Lapissa ja Kuusamossa 18 merkittävää hiihtokeskusta seitsemällä eri tunturialueella sekä 175 autiotupaa. 1960-luku teiden ja rautateiden kehityksen myötä myös hiihtokeskusten määrä kasvoi Suomessa. Lappi: Hiihtokeskukset Suomu-, Salla-, Luosto-, Olos-,Pyhä-, ja Levi- tuntureiden juurelle. Ruka (1955 rinne, 1957 hissi, hotelli Rukahovi 1963, 1974-75 moninkertainen majoituskapasiteetti, 52 mökkinen kelokylä = Ruka edelläkävijä valtakunnallisessa hiihtokeskuksen kehittämisessä), Pelkosenniemen Pyhä (erikoistui 1960-lla lasketteluun ja maastohiihtoon, ensimmäinen tuolihissi 1964). Etelä-Suomen uusia hiihtokeskuksia olivat Jyäskylän Laajavuori, Turengin Kalpalinna (rinteet,lumitykit, hotelli, ravintola, suksivuokraamo) ja Sastamalan Ellivuori. Sodan jälkeen vanhoja hiihtokeskuksia kehitettiin: Puijolla rakennettiin 1949 puinen suurmäki ja 1957 kilparinne raivattiin sääntöjen mukaiseksi. Puijonlaakson urheilukeskukseen tuli pikaluistelurata, urheilutalo, avouimala, jääkiekko- ja tenniskentät, hiihtostadion. 1970-luvulla reittejä, 1980-90-luvuilla hyppyrimäet, 2000-luvulla pesäpallostadion. HIIHTOHISSIT 1950 tiettävästi Suomen 1. hiihtohissi Turenkiin Kiianlinnan rinteille ”alppihiihdon” harrastamiseen 1952 seuraava hiihtohissi Kolille Pohjois-Karjalan vaaramaisemaan, rakennuttaja Suomen matkailijayhdistys 1960 mennessä pienhissejä: Kilpisjärvi, Klaukkala, Pallastunturi, Puijo, Rovaniemi, Solvalla, Yllästunturi 1963 tykkilunta ammuttiin 1. kerran Kalpalinnassa |
| Luonti: 13.9.2013 Viimeisin muutos: 25.11.2013 |
| Lähteet |
| Antti O. Arponen, Puijon mäestä maailmalle. 75 talvea Puijon kisoja 1916-1990. 60 vuotta PHS:n toimintaa 1930-1990. Kuopio 1990.
Jari Kanerva: ”Naisten luikertelusta miesten slalomiin. Suomalainen alppihiihto 1920-luvulta 1950-luvulle” . Taidetta ja tehdasurheilua. SUHS vuosikirja 2005. Juha Kanerva, Vesa Tikander, Urheilulajien synty, Viro 2012. http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/tietoa_jarjestosta/menneita_latuja/ |
| Luonti: 7.4.2011 Viimeisin muutos: 24.9.2013 |
| Alueita |
| Kohteita |
| × | ||
| < |
|
> |
Kuopio Puijon liikunta- ja urheiluympäristöt