TEEMAHANKE 2011-2012

KARTTAHAKU

esimerkkejä liikuntaympäristöistä
maakunnittain

04 Kenttäliikuntaympäristöt (pesä-, jalka-, kori-, lentopallo, yleisurheilu, tennis)

Kuva: Tampere Ratinan stadionin alue Tampereen ydinkeskustassa. Hannu Vallas 2000-luku

Lajikehitys

PESÄPALLO

Pesäpallo on suomalainen pallopeli, jonka keksijänä pidetään 1900-luvun urheilun ja liikunnan monitoimimiestä Lauri Tahko Pihkalaa. Pesäpalloa edeltäviä lyöntipelejä ja ajanviettoharrasteita olivat Suomessa mm. lukkaripallo, enkelisuunta, koirapallo ja nelimaali sekä kuningaspallo, jonka säännöt Ivar Wilkman julkaisi 1903. Kuningaspallon, pitkäpallon ja baseballin pohjalta Pihkala kehitti 1910-luvun aikana pesäpallon.

1920 ensimmäinen nykymuotoinen pesäpallo-ottelu pelattiin Helsingissä Kaisaniemen kentällä.
1922 pitkäpallo vaihdettiin pesäpalloon. Jyväskylä oli pelin kehittelyn kehto.
1930-luvulla pesäpallo vakiinnutti asemansa.
1931 lähtien myös naiset pelasivat Suomen mestaruudesta.
1932 lähtien lajin suurtapahtuma Itä-Länsi –peli.

1950-luvulla pesäpallon arvonnousu jatkui. Sarjat vakiintuivat, joukkue- ja katsojamäärät kasvoivat, koulupesäpallo kukoisti.
1960-luvulla pesäpallon harrastamisen painopiste siirtyi pohjoisemmaksi. Lajin keskus oli Pohjanmaa, eritoten Ilmajoki ja Vimpeli.
1970-1980-luvuilla huippupesäpalloa hallitsivat suuret seurat. Pesäpallo siirtyi tehovalmennuksen aikaan. 1979 alkaen uusi mitalisarja, yleisömäärät kasvoivat. Vapaamuotoinen pelailu taantui, koulupesäpallo menetti asemaansa.
1986 pelikentille ja joukkueisiin tulivat mukaan jokerit, vahvat miehet kirjavissa pelipaidoissa. Jokeria sai käyttää kerran jokaisessa sisävuorossa.
1990 pesäpallon pääsarjan nimeksi tuli superpesis.
Pesäpallo ammattilaistui, kotikylän pojista kootut joukkueet korvautuivat ostetuista tähtipelaajista koostuvilla joukkueilla.

JALKAPALLO

Suomessa pelattiin erilaisia pallopelejä 1800-luvun lopulla, jalkapallo tuli lännestä maahanmuuttajien ja ulkoimailla lajiin tutustuneiden välityksellä.

1880-luvulla varhaisvaiheita Sortavalan seminaarissa, josta kiinnostus levisi Turkuun ja Viipuriin, 1900-luvun alussa Helsinkiin.
1906 ensimmäinen turnaus Suomessa, vierailijana joukkue Pietarista.
1907 Suomen Palloliitto perustettiin.
1911 ensimmäinen maaottelu Ruotsia vastaan Eläintarhan kentällä.
1915 nurmikenttä Töölön pallokentälle.
1920-30-luvuilla vakiintuneet pelisarjat ja maaottelut.
1990 alkaen SM-sarjasta liigoihin. Pitkä pelikausi keskeinen tavoite: valot kaikille liigakentille, katetut katsomot 4000:lle ja lämmitettävät kentät.

KORIPALLO

1900-luvun alkuvuosikymmeninä harjoitettiin pallonheittoa renkaan läpi joissakin Suomen kouluissa ja raittiusseuroissa.
1923 NMKY:n urheilutoimintaa koordinoimaan perustettiin Suomen NMKY:n urheiluliitto. (NMKY perustettiin 1889 Helsinkiin.)
1924 Kotkalaiskoulussa otettiin koripallo liikunnan opetusohjelmaan.
1927 suomalaiset tutustuivat koripalloon kansainvälisessä NMKY-kokouksessa Kööpenhaminassa, Suomen NMKY otti koripallon lajikseen.

1930-luku: palloilukulttuuri ja joukkuelajit, mukana koripallo, alkoivat vakiintua Suomeen. Koripallo oli lajina tuolloin Euroopassa jo laajalle levinnyt,. Laji syntyi Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Vuonna 1936 se tuli olympialajiksi. 1938 koripallon säännöt tulivat Suomeen. Olympiastadionin (liian matalaan) palloiluhalliin saatiin ensimmäiset viralliset koritelineet, samanlaiset tulklivat myös Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen saliin. Osakunnat, partiolaiset sekä koululaiset olivat kiinnostuivat lajista.
1939 perustettiin Suomen Koripalloliitto. Samaan aikaan pesäpalloliitto perusti koripallovaliokunnan luopuen kuitenkin nopeasti lajista. Ensimmäiset SM-kilpailut.

1945 jälkeen: Lajin harrastus levisi koko maahan, Lappia myöten, naiset aktiivisesti mukana. Kymenlaakso vahva varhaisten lajin aktiivien ansiosta. Koripallo oli erityisesti kaupunkilaislaji, vaikka sitä yleisemminkin pelattiin koulujen liikuntatunneilla ”talvilajina”.
1960-luvulla peli juurtui vankimmin kaupunkeihin: Helsinki, Turku, Tampere, Pori, Kotka, Lahti sekä teollisuuspaikkakunnille: Forssa, Karkkila, Uusikaupunki ja Äänekoski. Laji ammatillistui ja ensimmäiset ulkomaalaisvahvistukset saapuivat 1970-luvun alussa.

LENTOPALLO

1923 lentopalloa pelattiin Karjalan maakuntapäivillä näytösluonteisesti, peliin oli tutustunut Gerda Alfthan ollessaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen työssä Virossa Amerikan punaisen ristin palveluksessa.
1924 Neuvostoliitossa peliin tutustunut Työväen Urheiluliitto julkaisee lentopallon säännöt palloilukirjasessa.
Ensimmäiset erikoisseurat perustetaan 1920-luvulla.
Peliä levittävät järjestöjen ohella kirkko, koululaitos ja urheiluliike, peli nähdään ennenkaikkea kuntourheilumuotona. Sodan aikana laji on suosittu vapaa-ajanviettotapa rintamalla, jossa mm. Mauno Koivisto tutustuu lajiin.
Kilpailutoiminta alkaa 1940-luvun lopulla. Lajista tulee suosittua puulaakiurheilua, jota harrastetaan lukuisilla työpaikoille raivatuilla ulkokentillä.
1957 ensimmäiset SM -kisat.
1958 pelaaminen helpottuu kouluhallituksen kehoittaessa oppilaitoksia vuokraamaan voimistelu- ja juhlasaleja urheiluseurojen käyttöön.
1963 Ulkosarjat siirtyvät sisäkentille.

YLEISURHEILU

Ensimmäisiä rata- ja kenttäurheilun lajeihin kuuluvia tapahtumia olivat 1800-luvulla näytösjuoksut ja juhliin liittyvät juoksukilpailut.

1882 Akilleskilpailut Helsingissä, voimistelu- ja urheilusuorituksia mm. pituus, kuula ja keihäs 1883, korkeushyppy 1884, seiväshyppy 1892 ja kiekonheitto 1893.
1902 Suomen urheilukuninkaan kilpailu Helsingin Hesperian puistossa.
1906 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto SVUL perustettiin.
1912 Tukholman olympialaisten suomalaismenestys yleisurheilun ja seuratoiminnan läpimurto.
1919 ensimmäinen urheilulautakunta perustettiin Helsinkiin, sen jälkeen Poriin, Raumalle, Kuopioon, Turkuun, Tampereelle ja Viipuriin.
1920 Oy Stadion Ab perustettiin, 1927 perustettiin Stadion-säätiö.
1920-luvulla tehdaspaikkakunnilla teollisuuslaitokset avustivat, suojeluskuntajärjestö erityisesti: maaseudulla 180 kenttää, myös nuorisoseurat NS, työväenyhdistykset TY, maamiesseurat MMS ym. Parhaillakaan kentillä ei ollut suihkuja.
1926 kovaääniskuulutus ensimmäisen kerran Tampereella, siihen asti megafonilla.
1930 kunnallisia kenttiä 83, monet seurat rakensivat talkoilla esim. Kajaanissa ja Vaasassa
1930-luvulla katsomot erittäin harvinaisia, katetut katsomot vasta 1945 jälkeen suurimmilla paikkakunnilla.
1931 valtion tukea yleisurheilukenttien rakentamiseen erityisesti maalaiskunnissa, yksityiskohtaisia piirustuksia ja oppaita, talkoiden rooli tärkeä, myös teollisuuden tuki.
1940 Veikkausyhtiö perustettiin, suuri osa avustuksista sotien jälkeen yleisurheilukenttien rakentamiseen.
Heikki Valjakka keskeinen kenttien suunnittelija ja rakentajakonsultti.
1962 Halli-SM -kisat aloitettiin.

TENNIS

Tenniksen kerrotaan tulleen Suomeen ulkomailla vierailleiden liikemiesten mukana.

1881 Laajasalon kartanon mailla pelataan verkkopalloa seurapelinä.
1884 tenniksen säännöt julkaistiin ruotsiksi, 1895 suomeksi.
1893 ensimmäiset avoimet kilpailut Samppalinnan urheilukentän vihkiäisissä.
1898 perustettiin Wiborgs lawntennisklubb, Turkuun seuraava, sitten muihin kaupunkeihin kuten Helsinkiin, Tampereelle ja Hankoon.
1906 Turussa järjestettiin ensimmäiset tenniksen SM-kisat.
1911 Suomen Tennisliitto perustettiin.
1912 ensimmäiset SM- kilpailut Hangossa.
1936 ensimmäinen Vierumäen urheiluopiston tenniskurssi järjestettiin.
1951 alkaen virallistettiin Hangon tennisviikot, jotka oli järjestetty jo useina aiempina vuosikymmeninä.

Luonti: 26.4.2011 Viimeisin muutos: 29.11.2013

Ympäristöt

PESÄPALLO

1930-luvulta Lahden Mailaveikot pelasivat Radiomäen Urheilukentällä.
1949 valmistui Lahden urheilukeskuksen pesäpallostadion.
1940-1950-luvuilla usein vapaaehtoisesti raivatut ja rakennetut urheilukentät toimivat myös pesäpallokenttinä. Eniten Etelä-Pohjanmaalle.

1960-1970-luvuilla kenttätilanne parani, laji muuttui organisoidummaksi ja kilpailupainotteisemmaksi. Virallisten sarjaottelukenttien pinnoitteet määriteltiin: 1966 mestaruussarjaotteluiden pelaaminen nurmikentällä kiellettiin, päätös astui voimaan 1968. Jyväskylän Harju oli ollut yksi maan kuuluista pesäpallokentistä, mutta sääntömuutoksen takia pelit Harjun nurmikentällä lopetettiin ja siirryttiin hiekkakentälle Hippokseen; Vimpelin Saarikenttä, tiilimurskakenttä; Kouvolan pesäpallokenttä, kivituhkakenttä.

Muita kuuluja kenttiä: Hyvinkää, Pihkala; Imatra, Linnala; Hamina, Vallikenttä; Sotkamo, pesäpallostadion; Seinäjoki, pesäpallostadion.

Katsomorakentaminen kehittyi. Esimerkiksi Seinäjoen pesäpallostadionille rakennettiin kattamattomien sivukatsomoiden lisäksi katettu taitteinen pääkatsomo, Jyväskylän Hippokselle kaareva katsomo.

JALKAPALLO

PÖLYINEN PELI
Tärkeä ja laadultaan paras areena lajin varhaisaikoina oli reservikomppanian harjoituskenttä. Jalkapallo oli pölyinen peli pitkään, sillä nurmikentät puuttuivat. 1910-luvulla esim. Loviisassa pelattiin hevoshaassa.

TORIT JA URHEILUKENTÄT
Torit toimivat pallokenttänä monilla paikkakunnilla. Kyröskosken torilla pelattiin 1900-luvun alussa Kyröskosken tehtaan Englannin yhteyksien takia (seura oli Kyröskosken Ponsi), 1907 Tammisaaressa kiellettiin torilla pelaaminen, 1910 pelattiin Lapuan torilla, Kotkassa Katariinan tori valmistui 1910 ja oli ensimmäinen pelikenttä. Suurimmissa kaupungeissa oli urheilukenttä.

RUOHOKENTÄT
1915 Helsinkiin Töölöön Pallokenttä. Uusi vaihe, ruohokenttien kausi, alkoi jalkapallokulttuurissa.
1924 Tampere Hippoksella yksityinen ruohokenttä.
1928 Vaasan Vöyrinkaupunkiin ruohokenttä.
1930-luvun alussa Viipurin Keskuskenttä nurmea, aiemmat pelit Papulan hiekkakentällä. Myös Kotkan Fuchsin niityn kenttä, myöhemmin ruohokentät Hietaseen, Tiutiseen ja Hovinsaarelle.
1931 Helsingin Kallion kenttä eli Brahen kenttä valmistui 10 vuoden rakentamisen jälkeen, TUL:n seurojen kenttä.
1933 ruohokenttiä oli 17 (osa heikkolaatuisia), ruoho-hiekkakenttiä 2, hiekkakenttiä 15 (Pallokirja 1933).
1934 Turku, Urheilupuiston nurmikenttä.
1937 Vaasa, Hietalahden ruohokenttä ja katettu pääosin puurakenteinen pääkatsomo.
1938 Kotka, Puistolan nurmikenttä, samalle paikalle 1952 olympialaisiin betonikatsomo (Arto Tolsa –kenttä)
1939 Kuopio, Väinölänniemen ruohokenttä.

1950-LUKU
1952 olympialaisiin rakennettiin huippujalkapalloa varten ajanmukaiset olosuhteet: Kotkan katettu katsomo ja kenttä (ks. edellä), Kotkassa pelattiin olympiaotteluita. Tampereen Ratinan kenttä ja uusi areena (Yrjö Lindegren, purettu), Turun Kupittaan moderni katettu pääkatsomo (Erik Bryggman) ja Lahden Kisapuisto olympiakuntoon. Muut maan kentät olivat eri tilanteessa ja kunnossa.

MAAPOHJAHALLIT
Maapohjahalleja ei rakennettu jalkapalloa varten, mutta niihin saatiin myös palloiluvuoroja.
1952 ensimmäinen olympialaisiin valmistunut maapohjahalli Otahalli Espoon Otaniemessä, vuonna 1955 Vaasaan toinen.
1950-luvun lopulla maapohjahalli Kuortaneen urheiluopistolle, 1964 Kokkolaan.

TEKONURMET, SÄHKÖVALOT JA -LÄMMITYS
1965 Houstoniin Yhdysvaltoihin valmistui ensimmäinen tekonurmihalli, 1973 lahtelaiset kävivät tutustumassa sellaiseen Keski-Euroopassa.
1968 ensimmäiset iltapelin valot Olympiastadionilla Suomi-Ruotsi maaottelussa.
1982-83 Olympiastadionin kentälle sähkölämmitys.

YLIPAINEHALLIT ELI KUPLAHALLIT
1971 Lahteen, 1974 Tali, Helsinki.

SUURHALLIT
1980 Turkuun Impivaara, liian pieni otteluille ja mattoalusta epäonnistui.
1981 Lahteen ”Euroopan suurin ja kaunein” tekonurmi, samalla paikalla oli vanha kuplahalli.

JALKAPALLO- JA MONITOIMIHALLIT, STADIONIT
Lahden mallin mukaan muuallekin 1980-luvulla.
2000 Eckerö-halli Ahvenanmaalle oli 15. jalkapallohalli.
2000 jalkapallostadion Helsinkiin Eläintarhan puistoon (Finnair Stadium), tekonurmi.
2000 Vantaan Myyrmäen Pohjola-stadion, Turun Veritas-stadion.
2005 Kuopion areena, moderni tekonurmi.

KORIPALLO

Helsinki: Kaisaniemen kenttä perinteinen koripallon ulkokenttä.
1930-luvulla Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen sali, Olympiastadionin palloiluhalli, Messuhalli (nykyinen Kisahalli) valmistui 1935.
1945 alkaen: Helsingin ja Turun tennissalit myös koripallon käytössä, Helsingin olympialaisissa 1952 Tennispalatsin tennissalit.
1952 valmistui Helsingin Messuhallin laajennus (nykyinen Kisahalli).
1953 alkaen Helsingin Ruskeasuon halli (olympialaisten ratsastusmaneesi jaettiin kahtia, toiseen päähän mm. palloiluhalli).
1957 valmistui mittava Lahden urheilutalo, jossa myös katsomo.

Koulujen salit olivat tärkein pelipaikka, joskin ne olivat otteluille ja katsojille pitkään liian ahtaita. Erityisasemassa oli Munkkiniemen yhteiskoulu, Munkkiniemi, Helsinki (Torpan Poikien kotikenttä). 1950-luvun alussa laadittiin urheilu-, nuoriso-, seuratalojen tyyppipiirustuksia valtion urheilulautakunnnan (VUL) suunnittelukilpailun pohjalta, jotta riittävän mittavia saleja saataisiin rakennettua. 1954 VUL julkaisi sisäurheilutilojen suunnitteluohjeet ja mitoitukset (esim. salin leveys 10 m, pituus 20 m, korkeus 5,5 m; suuren hallin leveys 18 m, pituus 28 m, korkeus 7 m). Mitoitusohjeiden ilmestyttyä oppilaitosten salit rakennettiin mittavemmiksi ja saleja rakennettiin koulutalojen siipiin tai koulujen läheisyyteen.

1960-1980-luvuilla syntyivät urheiluhallit, joita rakennettiin lähes 350-400 uutta kaikilla kolmella vuosikymmenillä. 1987 koripalloon soveltuvia halleja oli yhteensä yli 1500, joka puolella Suomea. Suuria halleja oli muutamia kymmeniä. Urheiluoppilaitokset: mm. Helsinki Mäkelänrinteen yhteiskoulu (urheilulukio).

Luonti: 26.4.2011 Viimeisin muutos: 29.11.2013

YLEISURHEILU

Ensimmäiset kisat järjestetään palokuntien ja armeijan harjoituskentillä, koulujen ja seurojentalon pihoilla, toriaukioilla, puistoissa, maanteillä sekä niityillä ja pelloilla.

YLEISURHEILUKENTÄT

1800-LUVUN LOPPU JA 1900-LUVUN ALKU
1882 Helsingin Kaivopuistossa, puisto-oloisuhteissa ensimmäiset yleisurheilukilpailut Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen järjestämänä.
1886 Suomen ensimmäinen urheilukenttä Kaisaniemeen voimistelutapahtumia mutta myös yleisurheilua ajatellen.
1894 Turun Urheilupuiston (Samppalinna) vihkiäiset, yleisurheilukenttä jossa kiertävä, 400 metrin juoksurata.
1897 Helsingin Eläintarhan pyöräilyrata, jossa kiertävä juoksurata.
Samoihin aikoihin myös Tampereen Pyynikillä kenttä jossa varhainen juoksurata

Ensimmäisiä yleisurheilun harjoitus- ja kilpailupaikkoja:
Helsinki: Eläintarhan pyöräilyrata, Kaisaniemen puisto, Kaivopuisto, Hesperian puisto, Kampin kenttä, Oulunkylän ravirata.
Hämeenlinna: Kaupungin puisto, Rantatori
Kuopio: Väinölänniemi
Oulu: Pataljoonan harjoituskenttä
Tampere: Hevostori, Pyynikin kenttä
Turku: Urheilupuisto (laajuutensa ja sopivaisuutensa puolesta huippuluokkaa, 1905) ja Kupittaa
Vaasa: Kasarmitori
Kotka: Katariinan puisto ja Kansanopiston pihamaa
Rauma: Kaivopuisto
Lahti: Kauppatori
Savonlinna: kylpylaitoksen kenttä
Porvoo: Kaupunginpuisto
Uusikaupunki: Kasarmin kenttä.

1903-1913 rakennettiin Helsinkiin Eläintarha, ensimmäinen nykyaikainen urheilukenttä ja maan ykköskenttä Olympiastadionin valmistumiseen asti.
- 1910 maapohjaiset juoksuradat ja kenttälajien suorituspaikat valmistuivat
- 1913 hiilimurska
- 1913 katsomopaviljonki (arkkitehti Karl Hård af Segerstad)
- 1910 Helsingin Kisa Veikot järjestivät ensimmäiset kansainväliset kisat
- 1925 vain yksi suihku (kylmä vesi)
1920 maassa oli 61 yleisurheilukenttää
1932 Helsingin Eläintarhan Tivolinmäki Pallokentän vierestä valittiin Olympiastadionin paikaksi.
1933 suojeluskunnilla 206 omaa valmista kenttää.
1934 Viipurin Patterinmäen stadion valmistuu, 1936 sen 3000-paikkainen katsomo katetaan.
1937 Vaasan Hietalahden stadion vihitään käyttöön. Katettu pääkatsomo ja nelikerroksinen maratontorni puurakenteisia.
1939 lähes jokaisessa kaupungissa omassa omistuksessa kenttä.
1938 Olympiastadion vihittiin, 1940 sen betonirakenteinen koko kentän ympäri kiertävä katsomo valmistui puurakenteisine katsomolaajennuksineen peruuntuneita 1940 olympialaisia varten.

1945 JÄLKEEN
1952 olympialaisiin Olympiastadion laajennettiin 50 000:lle, väliaikaiseen puulaajennukseen 20 000.
1950-luvulla yleistyvät katetut pääkatsomot, useimmat niistä ovat katsomoporrastukseltaan betonirunkoisia ja katoksen osalta puurakenteisia. Myös kokonaan puurakenteisia tai kokonaan betonirakenteisia pääkatsomoita rakennetaan.
1958 maassa oli 2200 urheilu- ja pallokenttää.
1960-luvulla kestopäällysteisten kenttien rakentaminen käynnistyi, siihen asti tiili- tai hiilimurskaa. 1966 ensimmäiset Helsingin Vuosaareen ja Tampereen Ratinaan.
1964 maassa oli 6938 ulkokenttää, 2990 sisäkenttää.
2004 päällystekenttiä oli 217.

YLEISURHEILUN SISÄTILAT
1920 ja 1924 olympialaisiin harjoiteltiin Helsingissä Kaartin maneesissa ja Poliisimaneesissa, Tampereella rautatien maneesissa, Turussa kasarmin ratasvajassa.
1930 koulujen pieniä saleja oli 248 seurojen urheiluharjoitusten käytössä, muut harjoitussalit olivat suojeluskuntien ja nuorisoseurojen rakennuksissa.
1952 Espoon Otaniemen Otahalli ensimmäinen varsinainen monitoimi- ja urheilun harjoitushalli (ark. Alvar Aalto), maapohjainen.
1953 Vierumäelle Suomen Urheiluopistolle urheiluhalli, samoin Kuortaneen urheiluopistolle.
1970-1980 -luvuilla uusia halleja valmistui.
1985 Tampereen Pirkkahalli 300 m juoksurata.
2000-luvun alussa 13 hallia, joissa kiertävä juoksurata, esim. Kupittaa 1971, Laukaan Peurunka 1975, jne.

TENNIS

1880-luvulla tennis sisältyi Hangon kylpylän ohjelmaan, ja sinne rakennettiin yksi maan varhaisista tenniskentistä, samalle paikalle missä ovat nykyisetkin Hangon massakentät.
1893 Turun Samppalinnan urheilukentän vihkiäisissä järjestettiin ensimmäiset avoimet tenniskisat.
1912 Viipuriin sisähallirakennuksen suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg, halli on tuhoutunut.
1912 Helsinkiin Kaisaniemen puistoon rakennettiin kaksi kenttää.
1913 Helsingin Nikolajeffin autotalon ullakkokerrokseen rakennettiin tennishalli.
1928 Yrjönkadun uimahalli valmistui Helsinkiin. Sen yhteyteen, rakennuksen ylimpään kerrokseen, tehtiin tenniskenttä eli verkkopallokenttä, kuten tuolloin sitä nimitettiin.
1931 uudet hallit eli Gloria-halli Helsinkiin, Eerikinkadun halli Turkuun.
1935 Espoon Westendin tennisstadionin rakentaminen alkoi, 1967 halli paloi.
1938 Helsingin Autopalatsin tenniskentät vihittiin käyttöön eli Tennispalatsin tenniskentät, joista 2000-luvun alussa tuli Helsingin taidemuseon tiloja.
1976 Talin Tenniskeskus valmistui Helsinkiin (kahdeksan sisäkenttää). 2010 viimeisin keskuksen laajennus.
1977 Myllypuron Tenniskeskus valmistui Helsinkiin.

TEHDASPAIKKAKUNTIEN TENNISKENTÄT
Tenniskenttiä rakennettiin teollisuuspaikkakunnille, etenkin metsäteollisuuden keskuspaikoille, kuten Äänekoskelle, Kuusankoskelle, Anjalankoskelle, Jämsänkoskelle, Valkeakoskelle, Mänttään, Imatralle ja Kemiin. Kentät olivat usein ylimmän johdon ja virkailijoiden käytössä, kuten Serlachiuksen Mäntän Tennispaviljonki tai Finlaysonin Tampereella.

1951 Mäntän Serlachiuksen johtajien asuntojen yhteyteen nousi Serlachiuksen tehtaan rakennuttama, arkkitehti Heimo Kautosen suunnittelema tenniskeskus, kolme kenttää ja paviljonkirakennus, kahvila pukuhuoneet ja talonmiehen asunto. Mäntässä tulivat Tennisklubiin ensimmäiset tehtaan ulkopuoliset jäsenet vasta 1970-luvulla. Alue on entistetty pieteetillä 2000-luvun alussa.

1930-luvulta alkaen Kemissä, Karihaarassa, Kemiyhtiön virkailijoille ja seuran jäsenille tarkoitetut kentät. Lapin vanhin tennisseura eli Karihaaran tennisseura perustettiin 1929. 1930-luvulta alkaen on ollut aktiivista ja jokavuotista kilapilutoimintaa myös ruotsalaisten kanssa näihin päiviin. Illanvietto järjestettiin yhtiön klubilla. Tenniskenttiä oli myös työntekijöiden asuntojen yhteydessä mm. Strömbergillä Vaasassa ja Otavan Kirjapainolla Keuruulla.

URHEILUOPISTOJEN TENNISKENTÄT
1936 valmistuivat Vierumäen ensimmäiset tenniskentät, ja ensimmäiset tenniskurssit järjestettiin. Siitä alkaen niitä on järjestetty säännöllisesti. 1987 opiston tennishallit valmistuivat. 1980-luvun lopulta Vierumäestä tuli tenniksen valmennus- ja koulutuskeskus. Pajulahden urheiluopisto on myös tärkeä tenniksen kannalta, 2007 se solmi yhteistyösopimuksen Tennisliiton kanssa. Tenniskentät ovat kuuluneet kenttä- ja tilavalikoimaan Suomen urheiluopistoissa lähes opistojen perustamisesta lähtien.

Luonti: 23.6.2011 Viimeisin muutos: 29.11.2013

Lähteet

Kohteita