Suomen urheiluopistoinstituutio on saanut alkunsa 1900-luvun alkupuolella ja kehittynyt ja laajentunut toisen maailmansodan jälkeen kattamaan koko maan. Kaikkiaan nyky-Suomessa on 11 valtakunnallista urheiluopistoa. Maailman tiheimmäksi kehuttu opistoverkosto on liikunnan ja urheilun kasvatus-, koulutus- ja valmennuslaitoksena yhteiskunnan mittava investointi.
Opistojen alkusysäyksenä ovat tavan takaa olleet liikunnan innostus ja vapaaehtoistyö. Naisten aktiivisuus on monen opiston taustalla. Urheiluopiston perustamisesta vastuun ovat ottaneet urheiluliitot ja toimintaa varten perustetut säätiöt. Ensimmäinen opistoista, Varala, perustettiin 1909 Tampereelle Pyynikin harjun rinteelle ja nuorin, Lapin urheiluopisto, 1972 Ounasvaaran rinteelle.
Kaikki urheiluopistot sijaitsevat luonnonkauniilla paikalla, monet mäntykankaalla, harjanteella tai vaaralla, järvimaisemassa, etäällä asutuskeskuksista. Alkujaan luonto, hirsihuvila ja -sauna, ranta, laituri ja jonkinlainen kenttä ovat riittäneet kesäisten leirien ja kurssien järjestämiseen. Kun opistojen toiminta on monipuolistunut ja muuttunut ympärivuotiseksi, erämaaluontoon rakennetuista opistoista on kehittynyt eräänlaisia pienoisyhdyskuntia monipuolisine palveluineen. Opistot ovat rakentaneet kokonaan oman infrastruktuurin, vain harvat opistot ovat voineet hyödyntää sijaintikuntansa liikunta- ja urheilupaikkoja. Opiston henkilökunta, samoin kuin opiskelijat, ovat asuneet alueella, ja heitä varten on rakennettu asuntola- ja asuintaloja.
Alkujaan urheiluopistot uskoivat alueensa ja rakennustensa suunnittelun luottoarkkitehdille esimerkiksi Tanhuvaarassa Kirsti Arajärvelle, Vierumäellä Erik Bryggmanille, Eerikkilässä Einari Teräsvirralle, Kisakalliossa Irmeli Visantille, Kisakeskuksessa Osmo Siparille ja Lapin urheiluopistossa Marjatta ja Martti Jaatiselle. Seuraavina vuosikymmeninä suunnittelijat ovat vaihtuneet ja halleja on ostettu myös standardimaisina elementtiratkaisuina.
Urheiluopiston pyörittäminen on ollut jatkuvaa rakentamista. Useimmat opistot ovat ostaneet lisämaata, ja kaikki ovat tiivistäneet rakentamista omalla tontillaan niin, että kenttien lisäksi mittavat hallit ja usein jo kerrostalomaiset asuinrakennukset sekä paikoitusalueet peittävät suuren osan maa-alasta. Päärakennukset on usein korvattu uusilla ja uusiakin on laajennettu.
Urheiluopistoilla on kymmeniä eri-ikäisiä rakennuksia ja rakennelmia, halleja, kenttiä, uimarantoja, kunto-, hiihto- ja melontareittejä ja suunnistusalueita. Mitä enemmän opistot ovat tarjonneet opiskelukausien ulkopuolella alueitaan vapaa-ajan kurssitukseen ja lomailukäyttöön, sitä suuremmaksi ovat paineet uusille rakennetuille palveluille kasvaneet. Opistoalueet sijaitsevat yleensä kaava-alueiden ulkopuolella, ja pala palalta toteutetun rakentamisen takia opistoalueen ympäristökuva on joskus muodostunut hajanaiseksi, eikä luonto- ja maisema-arvoja ole aina suunnittelussa kyetty tutkimaan. Viime vuosina tätä on pyritty ehkäisemään laatimalla yhä useammille opistoalueille pitkän tähtäimen suunnitelmia ja tulevaisuuden rakentamista ohjaavia kaavoja. |
Kuvaus
Lainsäädäntö
Espoo Solvallan urheiluopisto