 |
|
KARTTAHAKU |
| esimerkkejä liikuntaympäristöistä maakunnittain |
|
|
 |
|
|
 Kuvaus |
| Voi perustellusti väittää, että jokaisessa suomalaiskunnassa on vähintään yksi liikunta- ja urheilupuisto tai –keskus. Aluetta nimitetään eri paikkakunnilla eri tavoin, tässä käytetään yleisnimitystä liikuntapuisto.
Liikuntapuiston keskeisimpiä piirteitä ja periaatteita ovat: - alue on kaavoitettu, suunniteltu ja rakennettu yksinomaan liikunnan ja urheilun käyttöön, - puisto on sijoitettu asuinalueiden ja oppilaitosten keskelle, liikenteellisesti helposti saavutettavaan paikkaan, jotta se on päivittäin koko kaupungin sekä lähialueiden asukkaiden käytettävissä, - puistoon on keskitetty monia eri lajien liikuntapaikkoja ja -rakennuksia, myös leikkipaikka sekä usein valaistuja reittejä, - puisto on varustettu sekä aktiiviurheilun että virkistyksen käyttöön, - puisto on käytössä sekä kesällä että talvella, - puiston rakentamista koskevat asemakaavamerkinnät on jätetty väljiksi, jotta ”voidaan ottaa huomioon urheilupaikkojen rakentamisessa tapahtuva kulloinenkin kehitys”, - puistosta on yhteyksiä kaupungin muihin ulkoilun ja kevyen liikenteen reitteihin ja laduille, usein hiihtokeskukseen. Liikuntapaikkoja on myös puistoissa, joilla on ollut muitakin päämääriä kuin kuntoliikunnan edellytysten tarjoaminen. Seuraavat ovat tästä esimerkkejä: KAUPUNKIPUISTO on historiallisen (ruutu)kaava-alueen tai taajamarakenteen sisällä ja alkujaankin kaavoitettu ja/tai rakennettu kaupunkipuistoksi, joka on rakennus- tai puistoarkkitehtonisesti, esteettisesti tai luonnonarvoiltaan merkittävä puisto ja viheralue. Kaupunkipuisto on usein myös kunnan liikunta- ja urheilulajien ja -kulttuurin kehitysvaiheiden kannalta merkittävä ja sisältää liikuntaympäristöjä rakennelmineen tai rakennuksineen. Puiston kentät voivat olla myös lähikoulujen ulkoliikuntapaikkoja. Esimerkkikohteita Turun Urheilupuisto, Helsingin Kaisaniemen puisto, Forssan Yhtiönpuisto. LAAJA PUISTO- JA VIHERALUE, RANTAPUISTO TAI KANSANPUISTO on joko suunnitelmallisesti osoitettu tai vaiheittain kehittynyt varsinaisen historiallisen (ruutu)kaava-alueen tai keskustan viereen (välittömään läheisyyteen) ja rajautuu usein rantaviivaan. Alueella on muiden puisto- ja viheralueen rakenteiden ja käyttötarkoitusten lisäksi erilaisia liikuntaympäristöjä kuten reittejä, kenttiä, halleja, uimapaikkoja, purjehduksen ja melonnan rakenteita. Alue on usein kunnan liikunta- ja urheilulajien ja -kulttuurin kehitysvaiheiden kannalta, rakennus- tai viherympäristönä sekä luonnonarvoiltaan merkittävä. Alueelta voi siirtyä kunnanosasta toiseen tai kunnan ulkopuolisiin saaristo- tai luonnonalueisiin. Alueen liikuntaympäristöt ovat yleensä lähikoulujen liikuntapaikkoja. Esimerkkikohteita Vaasan Hietalahti, Hämeenlinnan Hämeensaari, Kuopion Väinölänniemi, Sotkamon Hiukka, Hangon Kylpyläpuisto, Porin Isomäki, Tampereen Kauppi. KANSALLINEN KAUPUNKIPUISTO on arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja puistokokonaisuus, johon lukeutuu yleensä mm. edellä kuvattuja puistotyyppejä. Kaikissa kansallisissa kaupunkipuistoissa on tärkeitä liikunnan ja urheilun alueita ja rakennuksia. Vuoden 2013 lopulla kansallisia kaupunkipuistoja ovat Hämeenlinnan, Heinolan, Porin, Hangon, Porvoon ja Turun kansalliset kaupunkipuistot. LIIKUNTA- JA URHEILUPUISTO TAI –KESKUS, ARVOJA, SUOJELUTAVOITTEITA Puiston tärkeitä arvoja: Puisto on kunnan liikunta- ja urheilulajien ja -kulttuurin kehitysvaiheiden kannalta merkittävä, se on rakennus- ja viherympäristönä sekä maisemasuunnittelultaan esteettisesti tasapainoinen, luonnonarvoiltaan merkittävä. Puistoalue voi olla myös kansallisen tai jopa kansainvälisen liikunta- ja urheiluhistorian vaiheiden kannalta merkittäviä kulttuuriympäristö rakennuksineen. Alue ja sen rakennukset ovat kunnan ja / tai elinkeinonharjoittajan (kuten teollisuuslaitoksen) yhdessä tai erikseen rahoittamia ja rakentamia. Puiston toiminnalliset alueet on huolellisesti jäsennelty, mm. autoliikenne ja -paikoitus ovat liikunta-alueen ulkopuolella. Esimerkkikohteita Riihimäen urheilupuisto, Helsingin Eläintarhan liikuntapuisto, Oulun Raksila, Kajaanin Vimpelinlaakso, Kouvolan keskusurheilupuisto. Suojelu- ja kehitystavoitteita: Liikuntapuiston rajat määritetään kaavassa. Liikuntapuisto tai muu liikuntaan käytettävä viheralue nähdään usein täydennysrakentamisen reservialueena muuhun käyttötarkoitukseen. Yhdyskuntarakennetta tiivistettäessä tulisi hakea viheralueita ja –verkostoja säästäviä ratkaisuja. Liikuntapuistojen liikuntapaikkoja on muutettu ja täydennetty kautta historiansa. Uudet rakenteet, jotka voivat olla mittakaavaltaan suuriakin, vaativat aina taitavaa suunnittelua. Myös jo toteutuneitten ratkaisujen ympäristöarvoa voi kohentaa tasokkaalla suunnittelulla. Liikuntapuisto ja virkistysalue edellyttävät myös suunnitelmia, puiston monipuoliset käyttömahdollisuudet, myös polut, reitit, ali- ja ylikulut, suunnitellaan. Liikunta-alueiden arvoja analysoitaessa ja uudelleen kaavoitettaessa tarvitaan pohjaksi maisema- ja kulttuurihistoriallinen selvitys, kehittämistä ja ylläpitoa varten puolestaan käyttö- ja hoitosuunnitelma. Liikunta-, urheilu- ja virkistyspuistot ovat toiminnallisen luonteensa lisäksi myös visuaalisia ympäristöjä, joten maisema-arkkitehdit kuuluvat suunnittelutyöryhmän jäsenistöön. |
| Luonti: 27.11.2013 Viimeisin muutos: 29.11.2013 |
 Lainsäädäntö |
| Historia |
| Ympäristöt |
| Lähteet |
| Alueita |
| × | ||
| < |
|
> |
Espoo Otaniemen kampusalueen liikuntaympäristöt